. Otava 2016.
Helsingin 1920-luku avautuu yhä värikkäämpänä
Kuka kuolleista palaa on Virpi Hämeen-Anttilan kolmas 1920-luvun Helsinkiä kuvaava dekkari. Päähenkilö Karl Axel Björk tutkii rikoksia vapaa-ajallaan. Päivätöissään hän avustaa ministeri Heikki Ritavuorta.
Björk tuntee hyvin poliisin toimintatavat ja saa sieltä nuuskimistehtäviä tuhopoltoista, murhista, petoksista, varkauksista. Niinpä hän laittautuu milloin mihinkin asuun ja lähtee vaikkapa öisille Kallion kujille vaanimaan kohteitaan. Siellä sateessa ja himmeiden kaasulamppujen hohteessa hän hiippailee korttelista toiseen.
Tuntuu siltä, että Virpi Hämeen-Anttila pääsee yhä syvemmälle tuon ajan Helsingin kuvauksissaan. Kun kulkee Björkin mukana esimerkiksi vaikkapa Kallion pimeillä kujilla, voi kuulla korvissaan kiivaita tai kuiskailevia keskusteluja, nenässään taloista tunkevia hajuja, nähdä ihmisiä livahtelemassa taloihin ja niistä ulos.
Björk palkkaa nuuskimisapulaisekseen köyhän kalliolaisen kengänkiillottajapojan Valkaman, joka osoittautuukin oppivaiseksi ja muutenkin mainioksi avuksi. Poika on hyvä esimerkki tuon ajan yhteiskunnallisen nousun keinojen löytämisestä, opiskelun merkityksestä ja kaikenlaisen omaehtoisen aktiivisuuden tärkeydestä.
Yhä tärkeämpänä juonteena dekkarisarjaan alkaa tulla myös Karl Axel Björkin perhe ja etenkin hänen ongelmallinen suhde isäänsä. Isä on ollut vuosikausia Venäjän ja puolella ja luultu jopa kuolleeksi, niinpä kuolleista palaa ainakin päähenkilön isä. Hän palaa takaisin, ja samalla heräävät eloon kaikki ne ongelmat, jotka hänen elämäänsä kuuluvat.
Sekä Björkin oman kodin, hänen lapsuudenkotinsa, avustaja Valkaman köyhän kalliolaiskodin että monien vaanimiskohteiden kotien ja työpaikkojen sisäkuvaukset paljastavat lukijalle myös sen, miten tuon ajan Helsingissä on asuttu. Yhteiskunnalliset erot ovat melkoiset tässäkin suhteessa.
Kuka kuolleista palaa syventää Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsingin kuvausta. Koska tässä sarjan kolmannessa kirjassa ollaan vasta 1920-luvun alussa, tulossa on todennäköisesti vielä useita 1920-luvun kuvauksia. Ja koska päähenkilön työnantaja on ministeri Ritavuori, dramatiikkaa ei tule jatko-osista puuttumaan.
Ritva Sorvali