. Tammi 2016. Vuoden esikoisdekkari.
Sodan haavat ajavat kostamaan Balkanilla
Hammurabin enkelit sijoittuu pääosin Balkanille Kroatiaan, jonne kaksi suomalaista lähetetään etsimään siellä kadonnutta kolmatta suomalaista. Alun poliisityö ja salapoliisityö paisuu kirjan mittaan koko Euroopan nykyisyyden ja Euroopassa käytyjen sotien koston temmellyskentäksi.
Taustalla ohjaksia vetelevät 1990-luvun Balkanin tapahtumien jättämät haavat, noita haavoja löytyy myös suomalaisista. Yhtenä juonteena kirjassa kulkee myös rahanpesu ja rahojen siirtely paratiisisaarille verottajan ulottumattomiin. Tähänkin löytyy toimijoita myös Suomesta.
Erityisesti virkamiehistö kunnostautuu sekä kostotoimissa että rahojen siirtelyssä. Tosin kirjassa oli niin monta taustatoimijaa, että taisin jossain kohtaa tipahtaa kärryiltä: Kroatiassa kirjan päähenkilöitä taisi ajaa takaa parhaimmillaan puolenkymmentä eri tahoa.
Hammurabin enkelit on kirja, jossa ajetaan autolla hiekka pöllyten, kiipeillään pimeässä vuorten rinteillä, juostaan pakoon pitkin hotellin käytäviä ja vaihdetaan jatkuvasti kännyköitä, jotta ei niiden avullajäätäisi kiinni. Kyseessä on siis toimintatrilleri, kuten kirjan liepeet lupaavat.
Max Seeck osaa luoda hyvin myös psykologista jännitystä vihjaamalla, että joku tietää nyt jotain pelottavaa ja aikoo käyttää tietojaan hyväkseen. Tieto on valtaa, tietoa peitellään ja sitä tavoitellaan, sillä voi kiristää, lahjoa ja jopa pelastaa jonkun. Tieto on tärkeämpää kuin raha.
Vaikka tämän tyyppinen kirjallisuus ei ole lempilajejani, luin Hammurabin enkelit nopeasti ja samalla koin eläväni Kroatian sodasta toipuvalla maaperällä. Sodan jättämät arvet eivät hetkessä parane. Tiedetäänhän se meidän sisällissodasta: sata vuotta on mennyt, ja vielä kyräillään toisiaan.
Ritva Sorvali