. Wsoy 2007
Iiittiläinen sukutarina dekkarin pohjalla?
Ursula Auer on sijoittanut kolmannen kirjansa Mankalaan, Iittiin. Kirjasssa vieraillaan myös Kouvolassa, lähinnä Kouvolan Dekkaripäivillä. Oikeastaan juoni sivuaa hyvin läheltä dekkaripäiviä ja dekkarikirjoituskilpailua.
Kirjassa on paljon murhia ja paljon eriaikaisia kuolemia. Dekkarikilpailun voittajakäsikirjoitus on sijoitettu Iitin menneisyyteen, jossa on paljon selvittämättömiä asioita. Juuri nämä menneisyyden selvittämättömät asiat saavat ruumiita aikaan myös nykyisyydessä.
Kansi kuvaa hyvin itse tarinaa. Kannan kuvassa vaaleahiuksinen nuori nainen seisoo kosken partaalla. Koski vyöryy pärskähdellen alaspäin, ympärillä levittäytyy jylhä erämaamaisema.
Kannen kuva kertonee jotain myös kirjan tyylilajista. Kuva on romanttinen, tunteisiin vetoava. Sitä on ainakin osittain myös kirjan tyylilaji. Päähenkilö Olavi Ström on perinyt yllättäen maatilan Iitistä ja pian sen jälkeen voittanut dekkarikirjoituskilpailun. Olavin kesää ilmaantuu sulostuttamaan ihana Minna-neitonen. Olavin nimi on tietoisesti valittu, se tuo mieleen Tulipunakukan Olavin.
Romanttisten aiheiden lisäksi kirjaan on sommiteltu erittäin monisäikeinen juoni. Siinä kahden suvun edustajat ottavat yhteen monen sukupolven aikana, joten lukijalla on tekemistä, että muistaa kuka vihaa ketäkin ja mistäkin syystä. Onneksi kirjan lopulla on selkeä sukupuu. Onko tarinalla jotain todellisuuspohjaa, se jäi ainakin minulle epäselväksi.
On hienoa, että meidän seutumme pääsee myös romaanien näyttämöksi. Kuten kirjassa useampaan kertaan sanotaan, Mankalan koskia on kuvattu jo lukuisiin elokuviin. Ja kuten tiedetään, jo Hella Vuolijoki asusteli Iitissä. Joten Kymenlaaksosta on vähitellen eri taiteenalojen toimesta kehkeytymässä kulttuuriseutu.
Ritva Sorvali