Timo Saarto, Kuoleman kuukausi

. Karisto 2017. Vuoden 2017 johtolankavoittaja.

Helsinki marraskuussa 1917

Marraskuu on jo nimensä marras mukaan kuoleman kuukausi, mutta Timo Saarron romaanissa kuollaan muutenkin.  Kirja kuvaa marraskuuta vuonna 1917. Tuolloin Venäjällä kuohui, ja Suomikin osallistui villiin menoon muun muassa lakkoilemalla, marraskuussa oli yleislakko.

Koska tsaarin valta oli kukistettu, ja Venäjällä käytiin valtataistelua, Suomessa ei oikein tiedetty, kuka määrää. Niinpä ainakin tekeytymässä olevat punakaartit, järjestyskaarti ja miliisi ja ehkä vielä jokin muukin taho ottivat osaa vallanpitoon. Saarto kuvaa vallanpitoa pääosin miliisissä toimivan Leo Waaran ja poliisista erotetun Anders Aution kautta.

Pääosin kirjassa kuljetaan Kruununhaan ja Sörnäisten kulmilla. Saarto kuvaa tarkasti marraskuista kaupunkimiljöötä. Kun sataa, kadut ovat yhtä kuravelliä ja lätäköitä täynnä. Kumisaappaat pitäisi olla jalassa, jos meinaa kuivin jaloin selvitä. Pimeässä suunnistaminen käy hitaasti osittain kädellä tunnustelemalla.

Onneksi kuului jos jonkinlaisia ääniä. Raitiovaunun kellot kilahtelevat, pika-ajureiden rattaat rämisevät mukulakiveyksellä ja venäläinen sotaväenosasto marssii rummun säestyksellä. Venäläisiä liikkui katukuvassa muutenkin ja venäjän kieltä kuulee.

Euroopassa on sodittu neljä vuotta, joten asekauppa on kukoistanut ja se velloo myös tämän kirjan tapahtumien taustalla. Sakilaiset puolestaan lienevät eräänlaisia katupoikia, jotka kulkevat joukkioissa ja pelottelevat ihmisiä. Mirjam saarnaa hurmoksessa ja hallitsee jollain ihmevoimalla – myös sakilaisia. 

Yksi tärkeä asia tuntuu olevan siveys, etenkin naisten siveys. Niinpä poliisi tai miliisi voi ottaa kiinni yöaikaan yksikseen kulkevan naisen ja viedä hänet poliisiasemalle ja alistaa tutkimuksiin. Yksi kirjan päähenkilö yksinhuoltaja Betty Blom joutuu alistumaan tähän ja jopa vähäksi aikaa ”ammattiin” saadakseen leipää pojalleen.

Kuoleman kuukausi kuvaa aikaa 7.11.-21.11. vuonna 1917 Helsingissä. Tiukka aikarajaus on hyvä, se tekee kirjasta tiiviin ja kuvaa yksityiskohtaisia tilanteita asunto-oloista, ruokapulasta, hallinnon epämääräisyydestä, pelosta ja suoranaisesta epätoivosta, johon etenkin naiset ja lapset joutuvat alistumaan. Tokoin tuolinjalka saattaa heilahtaa heidänkin suuntaansa.

Näin Suomen itsenäisyyden ja sisällissodankin juhlavuonna lukee mielikseen kuvauksia itsenäisyyden alkuajoista. Tuolloin ei oikein kukaan tiennyt mitä tuleman pitää.

Ritva Sorvali