. Karisto 2018
Helsinki huhtikuussa 1918
Kevään varjo kuvaa sisällissodan loppuaikoja Helsingissä. Tosin Helsingissä ei tämän kirjan mukaan pahemmin sodittu, punaiset olivat hallinneet nauhat hatuissaan suhteellisen sopuisasti ja kaupungissa majailleet valkoiset olleet hiljaa. Nyt huhtikuun alkupuolella osapuolet alkavat liikkua ja huhut lisääntyvät.
Timo Saarto käyttää tässä kirjassa osin samoja henkilöitä kuin edellisessä eli vuoden 1917 marraskuuta kuvanneessa kirjassaan Kuoleman kuukausi. Leo Waara toimii miliisissä ja Anders Autio on ”kuollut”, mutta toimii eri nimellä valkokaartin riveissä. Mirjam kuljettaa takkinsa alla aseita, ja Betty on päässyt palvelijaksi Meilahteen.
Tämän kirjan ehkä traagisinta luettavaa on punaisten johdon salainen pako – tässä vaiheessa Viipuriin. Johto tietää Tampereen tilanteesta ja saksalaisten lähenemisestä etelän suunnalla, joten sen päivät ovat luetut. Ainakin punaisten Helsingin sodanjohto luovutetaan joillekin alemmille päälliköille ja astutaan junaan.
Mielenkiintoista oli lukea myös Helsingin satamasta, kuinka se oli täynnä laivoja ja muuta hulinaa ja sitten tyhjeni. Venäläiset lähtivät. Satamaan liittyy yksi juonen kuvio eli eräänlainen kilpajuoksu tietyn aselastin perässä.
Työmies kirjoitti omista toistuvista voitoista eri rintamilla. Mutta tarkkanäköinen lukija saattoi karttaa katsomalla nähdä, että nuo ”voittopaikkakunnat” laskeutuivat koko ajan kohti etelää.
Kirjan lopulla Betty Blom pannaan syytteeseen petoksesta ja hän saa kuolemantuomion. Onko Bettyn kuulustelu eräänlainen symbolinen kuvaus koko valkoisten kosto-operaatiosta: kun ei saatu kiinni varsinaisia sotaan syyllisiä, kostetaan rivi-ihmisille viimeisen päälle.
Kaiken kaikkiaan kirjan loppuosa on melkoista sekamelskaa. Ihmiset vaeltavat keskustasta Töölöön, Meilahteen ja takaisin. Henkilöillä on monta korttia pelissä, monella on ollut erillinen sota-ajan henkilöllisyys, ja nyt pitäisi tietää, minkä kortin missäkin tilanteessa nostaa. Saksalaiset kolkuttelevat ovia jo Albergassa.
Ehkä tilanne oli tuollaista. Kun käveli kadulla ei tiennyt missä roolissa oli turvallisinta olla. Sinelli päällä voi joutua ammutuksi venäläisenä, jollei sitä taas ollut, punaiset saattoivat ampua valkoisena. Oli taitolaji pysyä hengissä. Jos Timo Saarron tarkoitus oli kuvata ajan sekamelskaa, hän onnistuu tässä. Kaikki ovat ulalla.
Ritva Sorvali