. Karisto 2017.
Miehet astuvat miinaan yhä uudelleen
Nimetön kuvaa tilannetta, jossa tarinan päähenkilö herää hotellihuoneessa sideharso nimettömässä ja valtava kipu päällä. Kun hän sittemmin hankkiutuu hoitoon, selviää, että hänen sormussormensa eli nimetön on leikattu irti. Sormea tai sormusta ei löydy mistään.
Tämä kirjan päähenkilö, toimittaja Otso Vaarna on erehtynyt ravintolaillan päätteeksi vieraan naisen kanssa hotellihuoneeseen. Ja näin siinä kävi. Otso kertoi asian vaimolleen, sai häädön kotoa ja majailee nyt ystävänsä Tuomaksen asunnossa. Otso juopottelee ja yrittää ymmärtää mistä on kyse.
Jyri Paretskoi kertoo tarinaa sekä Otson että Saara-nimisen naisen kautta. Vähitellen nämä ajautuvat yhteen, mutta sitä ennen molempien elämästä ja elämäntyylistä on kerrottu yhtä sun toista muutakin. Sekin on selvinnyt, että tämän kirjan miehillä ei näytä olevan ollenkaan itsesuojeluvaistoa.
Nimetön kertoo siitäkin, että mitkä tahansa teot voi halutessaan perustella vaikka kuinka hyvillä tarkoitusperillä, tarkoitus voi suorastaan pyhittää keinot. Tämä onnistuu ainakin silloin, jos ajatusmaailma on yksioikoinen tai suorastaan vinksahtanut.
Oikeastaan aika ovelasti kirjailija kuljettaa tarinaa ja saa lukijan pelkäämään milloin kenenkin puolesta. Mutta mitä tekijä haluaa sanoa? Sitäkö, että meidän pitää ruveta epäilemään toinen toisiamme ja että keneenkään ei saa enää luottaa? Vai haluaako kirjailija pohdiskella, kenen asia on ilmoittaa oudosti käyttäytyvästä naapuristaan?
Eli kirjan perimmäinen tarkoitus jäi minulle hieman hämäräksi. Ei kai se voi olla pelkästään kyräilevän ja epäilevän elämäntavan lanseeraaminen. Toivottavasti ei.
Ritva Sorvali