. Crime Time 2013.
Mujusen ote pitää Punaisessa varjossa
Tapani Baggen historiaan sijoittuva Mujus-sarja on saanut nyt neljännen osan. Punainen varjo liikkuu Helsingin syksyssä 1944, jatkosodan välirauha on tehty ja vaikka sota jatkuu vielä Lapissa, Helsinki elää jo rauhan aikaa. Tosin ikään kuin miehitetyn valtion rauhan aikaa.
Tornissa majailee nimittäin valvontakomissio, jonka kanssa erityisesti Valpon eli Valtiollisen poliisin ylietsivä Mujunen joutuu tekemisiin. Jos joku venäläinen Suomen kamaralla kuolee, syntipukiksi pitää löytyä joku suomalainen. Ainakin asiaa pitää rankasti tutkia. Ja tutkinta vaatii runsaasti votkaa.
Mielestäni Mujusen osuus kirjassa on kiinnostava, ja hänen kauttaan sodanjälkeinen Helsinki paljastuu uskottavan tuntuisessa valossa. Sen sijaan kirjan muut poliisit olisin melkeinpä jättänyt pois. Kaikki Olavin ja Karlssonin toilaukset tuntuivat olevan kuin toisesta kirjasta, ikään kuin eri tyylilajia.
Jos Mujunen olisi saanut olla selkeästi pääroolissa ja muut poliisit taustalla, kirja olisi todennäköisesti pysynyt sivumäärältäänkin 200-300 välillä. Nyt sivuja on lähes 400, eli jo kirjan paino haittaa sängyssä lukemista. Vielä enemmän kuitenkin haittaa se, että nuo muiden poliisien henkilökuvat ja jutut olivat niin uskomattomia.
Toivon lukevani vielä joskus Mujusesta. Tämä salaperäinen käsipuolietsivä osoittautuu kiinnostavien juttujensa lisäksi suorastaan kilpasulhaseksi naisleskien haaliessa isää lapsilleen ja lämmikettä sänkyynsä sodanjälkeisessä miespulassa. Mujusessa on myös sellaista hullunrohkeutta, josta on mukava lukea edes kirjoista.
Ritva Sorvali