. CrimeTime 2019.
Elkku ei ole rotta vaan sankari
Seppo Jokinen nostaa jälleen keskiöön yhteiskunnan laitapuolen eläjän, Eeliksen, joka on sekä perheensä, koulunsa että muun yhteiskunnan kaltoin kohtelema. Eelis asuu tätinsä asunnossa, täti asuu hoitolaitoksessa. Eelis pitää kodistaan hyvää huolta ja seurailee kiikarillaan vastapäisen talon tapahtumia. Erityisesti hän on ruvennut seurailemaan Pilvi Poutasen elämää.
Toinen isompi aihe kirjassa on hieman huteralla moraalisella pohjalla toimivan yrittäjän tilanne. Tehtailija Aake Varpaila tuottaa jotain rakennusmateriaalia, jonka pitoisuuksista nousee kysymys. Tehtailijan firma on huteralla pohjalla myös rahoituksen suhteen, pikavippifirmat tai vastaavat lainanantajat ovat asialla. Kirjassa on muitakin taloudelliseen kiipeliin joutuvia yrittäjiä.
Komisario Koskinen johtaa tuttuun tyyliinsä poliisijoukkoaan Tampereen Sorilla. Koskisen ja poliisijoukon jäsenen Ulla Lundelin yksiinmuutto herättää edelleen naljailua poliisien kesken. Koskinen yrittää olla tasapuolinen, mutta tilanne on väliin hankala.
Ja kuinka ollakaan, taas Koskisen tekemisistä löytyy moitittavaa ja niitä ruvetaan tutkimaan oikein Turun poliisin voimin. Turku ja Tampere näyttävät olevankin eräänlaiset kaupunkikilpakumppanit eikä ainakaan turkulaisten haluttaisi puuttuvan tamperelaisten asioihin. Jotenkin tutkimus pitää kuitenkin kestää.
Koskisen vakiintuneen joukon on yllättäen vaikea sulattaa esimerkiksi Tampereen ratikkatyömaan vaatimia liikennejärjestelyjä, mikä tarkoittaa kiertoteitä, pitempiä matkoja. Johtuuko tämä siitä, että porukka alkaa vanheta, yksi ja toinen rupeaa jäämään eläkkeelle? Loputkin puhuvat siitä, miten monta vuotta kenelläkin on eläkkeeseen. Eli ikään kuin Seppo Jokinen alkaisi valmistella joukkonsa hajoamista luonnollisen poistuman kautta.
Toivottavasti joukkio ei kuitenkaan ihan vielä jää eläkkeelle. Seppo Jokisella on nimittäin edelleen kyky nähdä ympärillään kunnon aiheita, ottaa käsittelyyn sellaiset tarinat, jotka muuten jäisivät käsittelemättä. Jokinen tavallaan tasoittaa yhteiskuntaluokkien eroja nostamalla niitä, jotka ovat pohjalla. Näin hän tekee Rottasankarissa Eelikselle, josta yllätykseksi itselleenkin kehkeytyy sankari.
Eli Rottasankari on Seppo Jokisen vaikuttavimpia kirjoja. Ei muuta kuin hyvää jatkoa kirjoittamiselle, vaikka vuosipäivät painavatkin päälle.
Ritva Sorvali