Antti Tuomainen, Pikku Siperia

. Like 2018.

Papin lapsen isyysasia olisi riittänyt

Antti Tuomaisen kirjan paikkakunta, Pikku Siperia, on Hurmevaaran kunta jossain Suomi-neidon vyötäröllä. Kunnan tapahtumia katsellaan koko ajan seurakunnan papin Joel Huhtan näkökulmasta.

Kuntaan on tipahtanut meteoriitti, ja sen ympärillä kuohuu, sen kaikki haluavat. Joel valvoo yövuorolaisena meteoriitin turvallisuutta paikallisessa sotamuseossa.

Eräänlainen pommi Joelin omassa perheessä on vaimon ilmoitus raskaudestaan. Joel ei ole nimittäin kertonut vaimolleen, että haavoituttuaan Afganistanin-keikallaan, hän menetti kykynsä saada lapsia. Joten joku muu kuntalainen on ollut asialla, ja se askarruttaa Joelia.

Jossain vaiheessa kirjailija kuvaa takaumana Joelin Afganistanissa oloa kuten myös pariskunnan yhteistä matkaa Israeliin. Lapsiasia vaivaa Joelia kuitenkin niin paljon, että hän päättää asettaa vaimolleen ansan.

Alun rauhallisen pikkupaikkakuntatunnelman jälkeen kilpajuoksu meteoriitin ympärillä kiihtyy kovanluokan tappotouhuksi. Tarinan aikana syntyy ainakin kolme ruumista, ja ikään kuin meneillään olisi ollut myös Suomi-Venäjä maaottelu.

Minua kiinnosti eniten pariskunnan lapsensaantiasia, joka kuitenkin uhkasi jäädä meteoriitin alle. Niinpä rupesin miettimään, miksi tässä kirjassa on meteoriitti, rinnastuuko se jollain lailla lapsiasiaan, mitä se kertoo elämästä yleensä, syntymästä, kuolemasta? En tajunnut.

Koska en tajunnut meteoriitin syvempää merkitystä tässä kirjassa, minulle olisi hyvin riittänyt Pikku Siperian aiheeksi kylän miesten välinen arvuuttelu papin lapsen isästä. 

Ritva Sorvali