. Myllylahti 2011.
Opettajan murhattu mieli ei saanut oikeutta
Murhattu mieli alkaa lupaavasti opettaja Asta Ojalan hermostumisesta. Ojala hermostuu koulun sääntöjä rikkovaan tupakoivaan tyttöön ja komentaa tätä ensin sanallisesti lopettamaan tupakoinnin ja kun sana ei tehoa, tönäisee tätä käsivarteen. Tästä tönäisystä paisuu opettajan painajainen. Opettajaa syytetään käsiksi käymisestä, oppilaiden mukiloinnista, väkivallasta. Tytön äiti oikein innostuu asiasta ja saa rehtorinkin puolelleen.
Alkupuoli kirjaa puidaan ansiokkaasti tätä probleemaa. Opettaja näyttää täysin avuttomalta vyörytyksen edessä. Hänen kotirauhaansakin uhkaillaan, puhelin soi mihin aikaan tahansa ja myös kiristyskeinot ovat käytössä. Tilanne tuntuu mielipuoliselta. Opettaja lukkiutuu kotiinsa, hän saa sairaslomaa ja yrittää selvitä päivän kerrallaan. Tämä kaikki oli mielestäni hyvin kuvattu, niin uskomattomalta kuin se tuntuikin.
Vähitellen kirjaan alkaa kuitenkin tulvia muita rikoksia, sivutolkulla paikallisten poliisien perhe-elämän kuvauksia ja muita tapauksia, jolloin kiihkeä alkutilanne laimenee ja jää taustalle. Elin mukana opettajan tilanteessa ja odotin koko ajan, milloin hän pääsisi taas esille, milloin hänen tapaustaan käsiteltäisiin. Nuo muut rikokset ja muut asiat eivät kiinnostaneet samalla tavalla.
Kun opettajan asiaa sitten lopulta käsiteltiin, se tavallaan hajosi käsiin. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän, mistä hänen tapauksessaan oikein oli kyse. Hänen tuntemuksiaan vähäteltiin, kukaan ei ikään kuin jaksanut niihin paneutua. Koin että opettajan kohtalo ei saanut oikeutta. Näin varmaan usein käy oikeassa elämässä, mutta dekkarissa odottaisi kunnon tutkintaa ja syyllisten vastuuseen saattamista.
Joukkohysteriaksi paisuva ajojahti on niin iso ja hyvä aihe, että se olisi riittänyt tämän kirjan aiheeksi. Kun muita juttuja ei olisi tunkenut koko ajan esiin, opettajan tilanteen olisi voinut käsitellä napakammin.
Ritva Sorvali