. Myllylahti 2006
Miksi tyttöjä ei kukaan kaipaa?
Kuoleman kirkko sijoittuu Helsinkiin. Nuoren kauniin naisen ruumis tuodaan yön tiimellyksessä lähellä poliisilaitosta olevaan rappukäytävään. Siitä lehdenjakaja hänet löytää ja tekee hälytyksen.
Myöhemmin katoaa toinenkin nuori nainen. Poliisi ihmettelee, miksi kumpaakaan nuorta naista ei kukaan ilmoita kadonneeksi? Nuorempi on kuitenkin vasta aikuisuuden kynnyksellä, joten luulisi ainakin vanhempien olevan huolissaan.
Poliisit jututtavat alamaailman vasikoitaan ja saavat selville, että huumekauppa on pysähdyksissä. Jotenkin naisten kohtalot liittyvät siihen. Kaikki pelkäävät. Mielestäni Ritva Sarkola luo hyvin uskottavan kuvan nyky-Helsingistä.
Poliisilaitoksella työskentelee eri-ikäisiä miehiä, Heikkilä, Perttunen, Kahila, Karisalmi. Kaikilla näillä on omat tietolähteensä. Tärkeäksi tässä tarinassa muodostuvat erityisesti Karisalmen Helsingin omistavaan luokkaan yltävät väylät.
Heikkilällä on kiinnostava tietolähde Ruttopuiston Riku. Tämän henkilön kuvittelin olevan enemmänkin kytköksissä tapahtumien keskiöön ja pysyvän mukana loppuun asti. Rikulla olisi ollut varmaan käyttöä myös monissa tulevissa kirjoissa.
Vähitellen paljastuu kuka on kenenkin tytär ja mistä mahtaa olla kyse. Niinpä eri lenkkien kautta poliisit tajuavat, että kyseessä on muun muassa mahtiluokan kiristys. Kun tiedetään mikä on kaiken takana, on helpompi suunnistaa.
Kirjassa puhutaan Vanhan kirkon Ruttopuistosta ja siihen aikoinaan kuolleista ruton uhreista. Haluaako kirjailija sanoa, että huumeet ovat meidän aikamme rutto? Niihin kuollaan eri tavoin. Jo niiden myynti on hengenvaarallista, puhumattakaan käyttämisestä.
Ajankohtaista kirjassa on myös julkisuuden henkilöiden avuttomuus, jos pieninkin rike löytyy omasta tai lähiomaisen menneisyydestä. Ammottava markkinarako avautuu törkeälle kiristykselle.
Mielestäni Ritva Sarkola on kirjoittanut mielenkiintoisen dekkarin tärkeästä aiheesta.
Ritva Sorvali