. Otava 2007
Kun tosi-tv on liian tosi
Eppu Nuotio jatkaa toisessa dekkarissaan edellisen eli Mustan henkilöillä. Musta toimittaja Pii on pääroolissa, ylen muu edellisestä kirjasta tuttu toimituskunta pyörii sekin jonkin verran kuvioissa mukana. Poliisikomisario Juha Heino johtaa edelleen paikallista poliisia.
Paikallisen yleisradion johtaja Kaartinen on saanut myytyä toimituksensa tilat tosi-tv:lle, joka tekee siellä hurjaa juttua. Joukko nuoria on koottu yhteen tilaan viettämään tietty aika yhdessä. Tarkoitus on kuvata kaikki mitä tapahtuu ja katsoa mihin suuntaan suhteet solmiutuvat.
Yksi tosi-tv:een esiintyjistä löydetään kuitenkin kuolleena. Tilanteita on kuvattu, joten poliisi tutkii kuvanauhoja ja haastattelee henkilöitä. Tosi-tv:eestä onkin tullut liian tosi. Mietin sitäkin, että onko tämän televisio-ohjelman arvostelu kirjan pääaihe?
Kostossa puhutaan nimittäin siitä, onko tällaisessa ohjelmassa mitään järkeä? Ketä kiinnostaa ihmisten arki, ketä kiinnostaa tirkistely henkilöiden syömisiin, vessakäynteihin, riitoihin, sänkytouhuihin? Mitä tarkoitusta varten ohjelmaa tehdään?
Tosi-tv:een arvostelun lisäksi en oikein tavoittanut muuta perusideaa Eppu Nuotion tämän kirjan takaa. Ei kai Piin rakkaudenkaipuu kuitenkaan voi olla dekkarin ideana niin hellyttävää kuin siitä onkin lukea.
Murhan taustalla on kosto, mutta tämä aihe on tavallaan hieman irti kirjan muusta aineistosta. Sitä olisi voinut kuljettaa mukana pitkin kirjaa. Tosin kuvatun kostonkin voinee mieltää eräänlaiseksi tosi-tv:een lieveilmiöksi sieltä kaikkein rankimmasta päästä.