. Voimapaja 2007
Narsistimies naisten kimpussa
Leila Simonen kirjoittaa neljännessä rikosromaanissaan narsismista. Simosen vakiopoliisi Susi Teräsvuo on hairahtunut rakastumaan Jussiin, joka osoittautuu pahimman luokan narsistiksi. Kun Susi pyristelee miehestä eroon, tämä rupeaa kostamaan.
Narsisti kostaa tuhoamalla uhrinsa maineen. Hän soittelee uhrista eri puolelle, kertoo muka hyvää hyvyyttään, että on huolissaan uhrin mielen tasapainosta, uhrin alkoholin käytöstä, uhrista lapsensa hoitajana jne. Narsisti myös varastaa uhrinsa rahoja, hankkii pääsyn tämän pankkitileille ja tyhjentää ne. Uhri on voimaton.
Simonen kertoo naispoliisinsa ahdingosta narsisti-Jussin kynsissä. Mielenkiintoista on myös se, että samainen mies valloittaa seuraavaksi Susin työkaverin, Tuulan. Tuulakin on poliisi eikä usko Susin varoitteluja vaan hurahtaa suin päin narsistin ansaan.
Ilmeisesti samantyyppinen narsisti on myös poliisien tutkiman pääjutun kadonnut liikemies. Tämäkin vaikuttaa täysin moraalittomalta toisten hyväksikäyttäjältä, mutta valitettavasti jutun tutkinta siirtyy kirjan lopussa muille osastoille.
Mielenkiintoista olisi ollut lukea tarkemmin myös tämän miehen keinoista hankkia rahaa ja pettää liikekumppaneitaan. Valitettavasti tämä juonen kuvio jää kirjassa osittain käsittelemättä. Se olisi tuonut lisävalaistusta narsistiteemaan.
Simonen kuvaa uskottavasti uhrin epätoivoista tilannetta, kun kukaan ei näytä ottavan häntä tosissaan. Narsisti on saanut pilattua uhrin maineen niin, että tätä pidetään heikkohermoisena, jonka puheisiin ei ole uskomista. Tuossa tilanteessa saattaa terveenkin ihmisen usko omiin voimiinsa ja omiin kokemuksiinsa horjua.
Ainoa keino selvitä tilanteesta on kerätä konkreettisia todisteita narsistin toimista. Toinen keino lienee se, että pyrkii unohtamaan kärsimänsä vääryydet, rahanmenetykset. Rahoja lienee vaikea saada takaisin, joten turha niillä on vaivata päätään. Kannattaa iloita siitä, että ei ole menettänyt enempää ja että järki on vielä tallella.
Narsisti on kuin jyrä, jonka alle jäätyään ei ilman kolhuja voi selvitä. Jos kolhut ovat pelkästään rahallisia, on selvinnyt melko vähin vaurioin. Jos kuitenkin todisteita keräämällä pystyy saattamaan narsistin vastuuseen teoistaan, auttaa tietenkin sekä itseään että etenkin muita uhreja. Tämä vaatii kuitenkin tarkkaa työtä, sillä narsisti on taitava jälkiensä peittäjä.
Leila Simonen kirjoittaa tärkeästä aiheesta ja uhrin näkökulmasta. Olisi mielenkiintoista lukea vastaavaa tarinaa myös narsistin näkökulmasta kirjoitettuna. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä tuolla tavalla käyttäytyvää ihmistä sisältäpäin riivaa?