Reijo Mäki, Huhtikuun tytöt

. Otava 2004

Reijo Mäki ei malta keskittyä huhtikuun tyttöihinsä

Reijo Mäen viimeisin kirja eli ”Huhtikuun tytöt” on hajanainen kirja. Mäen sankarilla Jussi Vareksella on meneillään lehtijutun teko kadonneista huhtikuun tytöistä. Kolme turkulaista opiskelijaneitosta katosi parin viikon sisällä huhtikuussa 1983. Sen koomin tytöistä ei ole nähty eikä kuultu.

Vares kiertelee Turun kapakoissa kyselemässä tytöistä. Jäljet johtavat 1980-luvun Turun liikemaailman huipulle ja jopa nykyisiin kansanedustajiin. Aihe sinänsä on mitä kiinnostavin, mutta jostain syystä se ei ole riittänyt Reijo Mäelle. Kirjailijan mielenkiinto viipyilee sivutolkulla muissa asioissa, joten varsinainen aihe eli huhtikuun tytöt unohtuvat.

Melkoisen siivun vievät onnettomat palkkamurhaajakaverukset ja näiden toimeksiantajat. Kauan ulkomailla majaillut epämääräinen kostaja astuu maihin Turussa. Tämän henkilön motiivi tekoihinsa jää hämäräksi, tai ainakin se on kohtuuttoman hutero tekojen karuuteen verrattuna.

Huhtikuun tytöt onkin karu kirja. Siinä tehdään kolkkoja murhia, joiden uhrit valikoituvat kaiken lisäksi osin sattumanvaraisesti. Tämä sattumanvaraisuus tuntuu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Vaikka tavallisessa elämässä niin voikin käydä, niin dekkareissa ei niin soisi käyvän. Ei ainakaan tässä laajuudessa.

Kirjan sivu- ja aihemäärää lisää sekin, että Vareksen Valtteri-setä ilmoittaa itsestään. Vares saa myös kissan, jääkaapissa on ruoka-annoksia pahan päivän varalle ja yksi nainenkin pörrää kuvioissa. Eli ilmiselvästi näyttää siltä, että Vares on keski-ikäistymässä.

Melkoisesti tilaa vievät myös Vareksen lähipiirin perusjoukon toilaukset Turun yössä. Pastori Alanen, Kyypakkaus, novellikirjailija Luusalmi, dekkarikirjailija Oxbacka ja toimittaja Ruuhio pitävät Varekselle seuraa. Tosin tämä joukko luo olemassaolollaan myös Mäen perusturkulaista miljöötä.

Joten hieman vaikuttaa siltä, että Reijo Mäellä on nyt pallo hukassa. Kirja pitää saada myyntiin joka vuosi eivätkä aiheet ilmeisesti kokeneenkaan tekijän päässä ehdi mitenkään aina kypsyä lopulliseen muotoonsa näin lyhyessä ajassa.

Ritva Sorvali