Päivi Mikkelä, Ja astukaa ymmärryksen tielle

Romaanin aiheena 1950-luvun Kouvola
Päivi Mikkelä, Ja astukaa ymmärryksen tielle. 2011.
 

Kouvolalaissyntyinen Päivi Mikkelä osallistui dekkarillaan Ja astukaa ymmärryksen tielle Kouvolan Dekkaripäivien dekkariromaanikilpailuun vuonna 2006. Hänen käsikirjoituksensa tuntui jo tuolloin paikallisesti erittäin kiinnostavalta, vaikka hän ei itse kilpailussa ihan kärkikaartiin yltänytkään.
 

Mikkelän kirja kuvaa Kouvolaa ja erityisesti Putkinotkoa 1950-luvulla. Kirjan henkilöitä ovat pankinjohtaja Vattulainen vaimoineen, pankkineiti Lommi, asianajaja Usko Lankila vaimoineen, naapurin insinööriperhe Pilvi-tyttärineen, konstaapeli Simo Taistonen sekä kova kommunisti suutari Kuikko. Muitakin henkilöitä kirjassa vilahtelee kuten esimerkiksi Kirjailija ja kirkkoherra Hahl. Ehkä Kouvolassa 1950-luvulla eläneet voivat lukea kirjaa jopa avainromaanina.
 

Olen muuttanut Kouvolaan vasta 1985, joten 1950-luvun henkilöistä tiedän vain kertomuksia. Sen sijaan kirjan tapahtumapaikat ovat jo tutummat, vaikka suurin osa tuon ajan rakennuksista on valitettavasti purettu. Kirjassa puhutaan Lukon mäestä, Notkosta, hotelli Kauppalasta, Hovista, Jaakonpuiston vappukonsertista, Kauppaklubista ja tietenkin rautatieasemasta. Oletan että kantakouvolalaiset mielellään kulkevat kirjan henkilöiden mukana noissa paikoissa.
 

Kirjassa on sikäli dekkarin aineksia, että siinä kuolee ihmisiä. 0sa kuolemantapauksista vaikuttaa luonnolliselta kuolemalta, mutta osa taas antaa aihetta pitempäänkin tutkimukseen. Tutkimuksia suorastaan haittaa ja jopa suuntaa väärille urille kaupungin henkinen ilmapiiri, joka hylkii voimakkaasti kaikkea vähänkään kommunismiin viittaavaa. Lähes kaikki muu hyväksytään mieluummin, mutta tuota aatetta ei millään.
 

Kaiken keskiössä on pankinjohtajan perhe ja naapuruston Pilvi-tyttönen. Moni yrittää olla hienompi kuin onkaan, naapurin asioihin ei mielellään puututa, etenkään itseään ylempiä ei uskalla ruveta edes epäilemään mistään. Tästä kaikesta salailusta ja kyräilystä kehkeytyy melkoinen murhenäytelmä tuolloisessa Putkinotkossa.
 

Pidin tästä kirjasta ja luin sen suurella mielenkiinnolla. Kirja kuvaa hyvin tarkkaan elämää sodanjälkeisessä Kouvolassa. Mutta antaako loppuratkaisu kouvolalaisista turhan yksioikoisen kuvan? On nimittäin lähes uskomatonta, että ihmiset voivat olla noin asenteellisia ja vain itseään ja omaa etuaan ajattelevia kuin kirjan lopulla kuvatut ihmiset ovat.
 

Ritva Sorvali