. Myllylahti 2011.
Kunnallispoliitikot paikallislehden toimittajan kynsissä
Martti Linna kirjoittaa Liian isossa jutussaan kunnallispolitiikan kiemuroista. Pikkukaupungin paikallislehden toimittaja Sontanainen eli Eija Mäkelä on tarttunut luottamushenkilöiden jääviyteen, monella pallilla istumiseen ja omien asioidensa hoitamiseen. Tästä kaikesta hän on löytänyt tuomittavaa ja jopa rikollista meininkiä.
Hän on kiinnittänyt huomionsa siihen, kuinka kunnan keskeisellä paikalla sijaitsevat tontit vaihtavat liukkaasti omistajaa ja konsulttipalkkiot jatkavat kasvuaan. Kun toimittaja on kerännyt tarpeeksi näyttöjä, käy lopulta niin, että valtuuston puheenjohtaja Pekka Ikonen, joka samalla on tietenkin paikallisen rakennusyrityksen johtaja, tuomitaan viideksi vuodeksi vankeuteen erilaisista talousrikoksista.
Kun kirja alkaa, tuosta kaikesta on kulunut vuosia, valtuuston puheenjohtaja Ikonen on juuri päässyt vankilasta ja palannut kotikaupunkiinsa. Mutta nyt on toimittaja Eija Mäkelä puolestaan hävinnyt. Kirjassa eletään muutama päivä tai viikko nykyajassa. Poliisit etsivät Mäkelää ja Ikonen käy viemässä surunvalitteluseppeleitä entisille politikointikavereilleen.
Jotakin on aivan selvästi meneillään, mutta mitä. Kenen peli pyörii nyt tässä pikkukaupungissa? Kuka vetelee naruista ja millaisia sätkyukkoja on niiden päissä? Vähitellen poliiseille alkaa kuitenkin kasautua melkoinen määrä Eija Mäkelän tekemien poliitikkohaastattelujen muistitikkuja. Kun ne työntää tietokoneen uumeniin, alkaa tihkua tietoa myös muiden paikallisten poliitikkojen ja virkamiesten rötöksistä.
Liian iso juttu on hyvin rakennettu ja hyvin kasassa pysyvä dekkari. Se kertoo sinnikkäästä naisesta, joka on ottanut elämäntehtäväkseen rötöstelyn paljastamisen. Tämä työ vaatii aikaa, viitseliäisyyttä, nokkeluutta, kykyä erottaa oleellinen epäoleellisesta ja myös melkoisesti rohkeutta. Näitä kaikkia ominaisuuksia Eija Mäkelällä on.
Samalla kirja yllyttää pohtimaan, onko kaikki kuitenkaan niin mustavalkoista? Voiko kaavoitusasioiden takana olla myös yhteistä hyvää eikä vain kunkin oman firman menestys? Kaavoittamalla syntyy kuitenkin myös työpaikkoja ja sitä kautta verotuloja kunnalle. Martti Linnan kuvaama vyyhti ei ole missään mielessä yksinkertainen vaan täynnä tärkeää asiaa monelta kannalta.
Mutta onko tämä aihe liian iso juttu alle 300 sivun kirjaan? Sitä voi kukin pohtia, mutta mielikseni luin tämän kirjan.
Ritva Sorvali