Johnny Kniga 2010.
Lusimista Helsingin parhaalla paikalla
Nokka kuvaa Katajanokan vankilan historiaa lähinnä sotien jälkeiseltä ajalta. Katajanokan vankilahistoria ulottuu yli 200 vuoden taakse, mutta alkuvuosista on kirjassa vain joitain historiakirjojen mainintoja. Viime sotien jälkeinen aika perustuu pääasiassa vartijoiden ja muun henkilökunnan sekä joidenkin vankienkin haastatteluihin.
Aika suuren osan ovat saaneet kuuluisat vangit, kuten Volvo-Markkanen ja toisaalta mielipidevangit. Mielipidevankeja Katajanokalla oli tietenkin sota-aikana ja heti sotien jälkeen. Esimerkiksi kirjailija Hella Vuolijoki oli vankina silloinkin kun vankilaa pommitettiin vuonna 1944. Sotien jälkeen sotasyyllisiksi tuomittavat marssivat Katajanokalle tutkintavankilaan presidentti Risto Rytin johdolla.
Nokka-kirjasta saakin sen kuvan, että suurin osa siellä säilytetyistä vangeista oli tutkintavankeja. Kun tuomio oli luettu, vanki yleensä siirrettiin johonkin muuhun vankilaan kärsimään rangaistustaan. Nokalta käsin käytiin oikeusistuimissa puolustautumassa ja myös kuulemassa tuomiota. Näin ollen Nokka oli tuttu paikka hyvin monelle suomalaiselle vangille.
Vankien ja vartijoiden välille kehittyy kirjan mukaan tietynlainen oma kieli ja kulttuuri. Molemmat ovat tavallaan kiven sisällä, samoissa oloissa. Vartijat ”lusivat” usein huomattavasti vankeja pitempään. Kirjan loppuun onkin koottu vankilasanasto, jonka todennäköisesti niin vangit kuin vartijat tunsivat.
Kirjan rakenne on hieman sirpaleinen. Samat asiat tulevat vastaan monta kertaa, mitä hieman ihmettelin. Lukijaa olisi varmaan auttanut, jos aineistoa olisi vielä tehtyä enemmän ryhmitelty teemoittain. Tuolloin kirjan rakenne todennäköisesti olisi napakampi ja kirja luettavampi.
Lopusta jää hieman haikea tunnelma. Nokka oli kuitenkin ollut sekä vankien että vartijoiden mielestä jotain, se oli kivilinna keskellä Helsinkiä. Kun Nokka tyhjeni vangeista 2000-luvun alussa ja vangit siirrettiin uuteen vankilaan Vantaalle, se saattoi monesta tuntua Nokkaan verrattuna ainakin aluksi kliiniseltä ja steriililtä.
Ritva Sorvali