. Crime Time 2015.
Turkulaispoliisit palelevat Lapissa
Jääkyyneleessä turkulaispoliisit joutuvat palelemaan Lapin talveen. Suomutunturin laskettelurinteen juurella on hotelli, jonka työntekijöitä katoaa ja löytyykin vähitellen kuolleena tai vammautuneena. Myös tapauksia tutkivat poliisit saavat myrkytysoireita.
Hotellin toiminta näyttää monin tavoin epäilyksenalaiselta. Hotellin kellarista paljastuu muun muassa leikkaussali, ja hotellin lähimaastosta alkaa paljastua uusia uhreja. Pohjoisen ja etelän poliiseilla on hieman ennakkoluuloja toistensa toimintatapoja kohtaan, mutta vähitellen yhteistyö alkaa sujua.
Moottorikelkka on tämän kirjan mukaan Lapin ykköskulkuneuvo. Jos bensa tunturissa loppuu moottorikelkasta, siinä saattaa hymy hyytyä. Silmiin voi ilmaantua jääkyynel. Näin meinaa kirjan kuvaamana aikana muutamalle henkilölle tapahtua.
Max Manner kuljettaa rinnakkain monentasoista tarinaa. Hänen päähenkilönsä norjalaissyntyinen poliisi Stein Storesen huitelee missä milloinkin, sairauslomilla tai mukana tutkimuksissa. Nyt tämä lähtee Lappiin, joutuupa käymään Venäjän puolellakin, melkein kuolee useampaan kertaan ja päätyy ristiäisiin.
Turkulaispoliisien ja Lapin poliisien lisäksi jokin salaperäinen hahmo liikuskelee hotellin tuntumassa. Hotellin henkilökunnasta ei saa selvää, kuka on kenenkin riveissä, mutta eräänlainen uhka väijyy koko ajan ilmassa. Jotain todella pahaa tuntuu tapahtuvan ja aivan lähellä.
Jääkyynel nimittäin kertoo todella pahasta maailmasta. Se kertoo ihmisistä, joilla ei näytä olevan tippaakaan omaatuntoa tai empatiaa, vain raha merkitsee heille jotain. Ihmisen arvon määrittää se, mitä osia hänestä voi myydä.
Todennäköisesti tällaista tapahtuu ihan oikeasti jossain, mutta miten tätä pitäisi kuvata? Jäin miettimään, että miksi jäin näin kylmäksi, vaikka aihe oli mitä kuumin. Johtuiko kylmyys siitä, että uhrit jäivät taustalle, keskiössä oli poliisintyö?
Ritva Sorvali