. Myllylahti 2015.
Rengit väkivallan teossa
Kolme sadonkorjaajaa lähtee liikkeelle vuodesta 1959, jolloin hiihtoretkellä ollut partiolaistyttö Ulla ammutaan. Tyttö sattuu olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. Hänen isänsä rupeaa jo tuolloin tutkimaan tapausta ja kirjoittamaankin siitä. Nyt julkaistun kirjan on kuitenkin kirjoittanut uhrin veli.
Tytön isä löytää asiaa tutkiessaan tiedon, että samassa paikassa on aiemmin tehty vielä isompi surmatyö. Vuonna 1959 kuoli kolme henkilöä, mutta vuonna 1899 samassa paikassa surmattiin seitsemän ihmistä. Kummallakin kerralla tekijänä oli talon renki.
Vuonna 1899 tapahtuneen veriteon taustoja selvitellään enemmän, mutta tuota tapausta voinee rinnastaa tähän uudempaankin tekoon. Molemmilla rengeillä oli huono itsetunto, heille oli ehkä naureskeltu talossa, heidän naisasiansa eivät oikein luontuneet. Ainakin tuossa vanhemmassa tapauksessa renkiä suorastaan kiusattiin.
Eli vanhemman tapauksen surmatyön ikään kuin ymmärtää paremmin, vaikka sitä ei hyväksyisikään. Rengeillä ei tuohon aikaan liene ollut kovin kummoisia oikeuksia. Ainoa oikeus oli tiettyyn aikaan vuodesta sanoutua irti työpaikastaan ja lähteä etsimään uutta.
Esikoiskirjailija Hannu Talvio on istunut arkistoissa, lukenut noiden aikojen sanomalehtiä ja kuvitellut loput. Nostamalla rengin keskiöön kirjailija halunnee tutkia, miten väkivalta syntyy, miksi väkivallan tekoja tehdään? Tämän romaanin mukaan ne ovat ihmisen viimeinen keino yrittää korjata tilannettaan tai pelastaa kasvonsa.
Mutta mistä tulee kirjan nimi, Kolme sadonkorjaajaa? Maalaisympäristössä ollaan, joten sadonkorjuu on luonteva nimi, mutta miksi kolme? Kirjan sävy on sovintoa hakeva, ihmisiä lähentävä, vaikka tapahtumien aikaan kuilu uhrien omaisten ja tekijöiden välillä oli melkoinen.
Kolme sadonkorjaajaa on erilainen rikostarina, se liikkuu toden ja mielikuvituksen rajamailla.
Ritva Sorvali