(Gummerus 2003)
Kirjailija Matti Rönkän toisessa dekkarissa jo nimi ”Hyvä veli, paha veli” kertoo, että kyseessä on veljesten juttu. Rönkän päähenkilön Viktor Kärpän veli Aleksei tulee hänkin Suomeen. Toinen veljessarja löytyy Kärpän työntekijän pojista.
Ja aivan kuten Raamatussakin myös Rönkän kirjassa joutuu kysymään, että onko se ja se henkilö veljensä vartija? Miten paljon veljensä tekemisistä on vastuussa? Miten paljon veljeä voi tai pitää paimentaa?
Suomeen rantautuu niin kovia huumeita, että vakikauppiaatkin kavahtavat. Nuoria alkaa kuolla yliannostuksiin. Suomen poliisi haastattaa Viktor Kärppää. Aina kun tämäntapaisissa rikoksissa tapahtuu jokin muutos, poliisi koputtelee Kärpän ovella.
Matti Rönkän vakipoliisi Korhonen on muutenkin melko isossa roolissa tässä kirjassa. Korhonen on keski-ikäinen perheenisä, mutta lähettelee siinä sivussa sähköposteja Elinalle. Avattuaan arkeaan Kärpälle, Korhonen lopettaa nasevasti: ”No, pärjäile. Minä lähden saunaan. Kestän kuin mies, koti-illan.”
Sähköpostit ovat muutenkin lemmenviestien lähetyskanava tässä kirjassa. Myös Rönkän naisystävä on koko kirjan ajan vain sähköpostien päässä.
Helsingin seudun lähiöitä katsellessaan Kärppä pohdiskelee, että ovatkohan Helsingin tai Vantaan kaupungit palkanneet arkkitehdeikseen jonkun paluumuuttajan, kun niiden lähiöt muistuttavat niin kovasti venäläisiä lähiöitä: ”rakennusten perimmäistä ankeutta oli piilotettu oudoilla väreillä sekä parvekkeilla, ulokkeilla ja piharakennelmilla…”
Osan aikaa Kärppä on Pietarissa rauhoittelemassa sikäläisiä rikosmafioita. Lopulta joukot rauhoittuvat oivaltaessaan, että Kärppä ainakaan ei ole uuden huumeen takana. Rauhoittaakseen venäläisiä Kärppä toimii jonkin aikaa sikäläisen alamaailman renkinä.
Hyvä veli, paha veli tuntui aluksi Rönkän edellistä kirjaa vaisummalta. Kärppä rakensi ja korjasi taloja ja toimi muutenkin hyvin tavallisesti. Oikeastaan lukiessa unohtui, että kyseessä on dekkari. Loppuosa korvaa kuitenkin alun kiltteyden.
Lopussa lukija palkitaan kunnon rähinällä ja yllätyksellä.
Olenko minä veljeni vartija -teema tuli mieleen senkin takia, että Rönkä aloittaa kirjansa luvut virrenvärssyllä tai Raamatun jakeella. Ensimmäinen värssy on virrestä 600 ”Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni.”
julkaistu 19.6.2004, Kaupunkilehti Seiska