(WSOY 1997)
Harri Nykäsen uudessa rikosromaanissa tapahtumat liikkuvat Suomessa, pääasiassa Helsingissä. Naapurimaat Venäjä ja Ruotsi ovat kuitenkin melko vahvasti mukana ainakin henkilöiden puheissa. Venäläiset mafiapomot kulkevat täällä henkivartijoineen, mutta tulevat vartioinnista huolimatta kummallisella tavalla ammutuiksi.
Yksi romaanin perhekunta, Isbergit, taas edustaa ruotsinsuomalaista rikollisuutta. Koko Isbergien perhe on muuttanut Ruotsiin suureen muuttoliikkeen vanavedessä. Siellä perheen pojat ovat ajautuneet rikollisille poluille. äiti-Isberg syyttää poikiensa alamäestä näiden lapsuudenystävää Raidia.
Raid on yliluonnollinen, tavallaan sadunomainen hahmo. Hän on eräänlainen villin lännen sankari, yksinäinen ratsastaja, joka kulkee hiljaa ja ketterästi, ampuu taitavasti, lyö lujaa ja kohdalleen ja poistuu jälkiä jättämättä.
Tavallaan Raid on myös kuin nuoralla tanssija. Hänen elämänsä on veitsenterällä elämistä. Ei tällainen mies voi sitoutua mihinkään eikä kehenkään eikä sitoudukaan. Hänellä on myös ikään kuin monta roolia. Hän voi hypätä naapurin pojan rooliin tarpeen tullen, mutta kenen laskuun hän oikein tekee ”töitä”?
Jollain tavalla Raid muistuttaa Veijo Meren Tappaja-novellin sodanaikaista suossa makaavaa ampujaa. Hän on samalla tavalla ”ammattimies”. Hän hoitaa aseiden hankinnan ja käsittelyn ammattimaisesti ja ilmeisesti hänellä on jokin lista ”työjärjestys”, jonka mukaan hän hommiaan hoitaa.
Vasikat tärkeitä poliisille
Nykänen kuvaa sekä rikospoliisin että suojelupoliisin työtä. Molemmille poliisiryhmille näyttää olevan ensiarvoisen tärkeää pitää yhteyttä alamaailman tietolähteisiinsä, vasikoihinsa. Näistä ollaan suorastaan mustasukkaisia eivätkä poliisit mielellään näytä paljastavan muille poliiseille omia vasikoitaan.
Tieto on valtaa ja liika tieto saattaa olla kuolemaksi. Niinpä poliisin on suojeltava vasikkaansa, tavattava tätä salaa eikä poliisi saa vuotaa ainakaan alamaailmaan päin, että keneltä hän on minkäkin tiedon saanut. Vasikan henki ei ole minkään arvoinen, jos muut alamaailman tyypit vaistoavat hänen vasikoineen.
Suojelupoliisista saa tästä kirjasta melko kriittisen kuvan. Tämän mukaan näyttää siltä, että suojelupoliisille omien kasvojen säilyttäminen ja oman selustan turvaaminen ovat niin tärkeitä asioita, että ne ajavat kaikkien muiden tavoitteiden ohi.
Kuka tässä kirjassa on minkäkin vyyhdin takana? Vyyhti on niin sekava, ettei sitä loppujen lopuksi taida hallita kukaan muu kuin Raid. Ja pitäisi lukea kirja uudestaan, jotta keksisi, kuka on Raidin työnantaja. Kyllä kai sekin tieto jollekin sivulle on piilotettu.
Nykäsen kieli on sujuvaa, etenevää, taloudellista. Repliikit ovat lyhyitä ja monet ilmeisesti sellaisenaan esimerkiksi tv-sarjaan sopivia. Ensi lukemisen jälkeen jäi sellainen vaikutelma, että tässä kirjassa oli niin paljon asiaa, ja siinä liikutaan hyvin monella tasolla yhteiskunnassa. Kaikki solmut eivät yhdellä lukemisella aukene.
Harri Nykäsen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.
julkaistu 30.5.1998, Kaupunkilehti Seiska