. CrimeTime 2017.
Hautausurakoitsija monella tapaa kuoleman asialla
Marko Kilpi on tarttunut hurjaan aiheeseen; säntillisellä ja ihmisten keskellä elävällä perheenisällä on toinenkin rooli, ammattirikollisen rooli. Tämä mies eli Kivi pyörittää hautaustoimistoa, ja niinpä voi käydä, että hän joskus asettelee arkkuun oman työnsä tuloksia.
Tarina kulkee sekä poliisien että hautausurakoitsija Kiven kautta. Eletään oikeastaan tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen rajamaastossa, sillä hautausurakoitsijan vaimo rouva Kivi on pappi. Sekä hautausurakoitsija että pappi kulkevat surevien ja kuolleiden kanssa samoja polkuja.
Yhtenä juonteena kulkee Kiveä pakeneva Jouni, joka isänsä avulla yrittää päästä pinteestä. Markuksen kuoleman syy kirjan alussa jää osin selvittämättä. Hänen veljensä Tuomas joutuu kuitenkin viemään kuolin viestin äidille, että muka itsemurha. Markuksen elämä oli kulkenut kaltevalla pinnalla, mutta itsemurha tuntuu heistä oudolta.
Marko Kilpi kuvaa havahduttavasti nykynuorten työllisyystilannetta. Tuomaksen avovaimolla Marialla on mielenterveysongelmia, ja Tuomaksen pitäisi löytää työpaikka, jotta he pystyisivät maksamaan vuokransa. Työpaikkoja ei noin vain otetakaan, kunnes lopulta tärppää – Tuomas ajautuu hautausurakoitsija Kiven apulaiseksi – asettelemaan muun muassa veljeään arkkuun.
Lukija tietää monista asioista enemmän kuin poliisit, mutta ei lukijakaan tiedä kaikkea. Kirjan alussa poliisit huristelevat helikopterilla Tallinnan-laivalle ja painelevat suoraan tiettyyn hyttiin, pyssyjen paukkeeseen. Tässä kirjassa on kyse kovaotteisista tekijöistä, kiinni ei haluta jäädä eikä armoa anneta.
Lopussa moni asia jää auki. Niinpä tuntuikin luontevalta lukea kirjan liepeestä, että hautausurakoitsija Kiven tarina jatkuu keväällä 2018. Pakko sen on jatkua, sillä ei näin toivottomasti voi tarinaa päättää, kuin se tässä sarjan ensimmäisessä osassa päättyy. Hyisesti.
Ritva Sorvali