. Bazar 2016.
Taulun perässä pitkin Eurooppaa
Nainen parvekkeella tapahtuu Pariisissa ja Suomessa pääosin vuonna 2015. Pariisissa asuva Salome Virta lähettää sähköposteja Helsingissä asuvalla Arvo Samuel Joenmaalle, joka vastaa hänelle. He keskustelevat Albert Edelfeltin maalauksesta Nainen parvekkeella ja sen luonnoksista.
Kirjan päähenkilö dokumenttiohjaaja Salome yrittää löytää aineistoa tehdäkseen elokuvan tästä taulusta Nainen parvekkeella. Hän on saanut tällaisen tilaustyön saksalaiselta tuottajalta. Salome asuukin enimmäkseen Berliinissä. Kirja sivuaa siis Pariisia, Berliiniä, Helsinkiä, Ruissaloa ja muutamia sisä-Suomen paikkoja.
Osa kirjaa kuvaa Pariisia vuonna 1883, jolloin Edelfelt maalasi siellä Naista parvekkeella. Samassa Pariisin talossa asui portinvartija vaimoineen. Vaimo kävi siivoamassa taiteilijan asunnossa ja hoiti aina tarvittaessa hänen lapsiaan. Kirjassa on kuvattu elävästi tuon ajan portinvartijan/leipurin perheen elämäntilanne ja taiteilijan lasten tuoma ilo siihen.
Nainen parvekkeella kuvaa paitsi vuosia 1883 ja 2015 myös 1960-lukua, jolloin tuolloinkin suomalaiset viipyilivät Pariisissa. Tuolloin Arvo Samuel vietti siellä aikaansa nuorena opiskelijana ja tutustui yhteen elämänsä naiseen. Noihin kuvattuihin aikakausiin liittyy tietty epätoivoinen tai jotain pakeneva nainen ja usein myös parveke.
Mitä tämä historiallisesti sekä maantieteellisesti huokoinen tarina haluaa sanoa? Siinä jahdataan taulua ja sen luonnoksia, ja osa henkilöistä paljastaa karvansa lopussa. Siinä isä ja poika lähentyvät ja muuttavat käsityksiään toisistaan, he kehittyvät kirjan aikana. Eri aikojen naiset ovat vaaravyöhykkeellä – parvekkeella.
Herää kysymys, että saako nainen olla parvekkeella, korkealla ja näkyvällä paikalla? Pitäisikö hänen olla vain portinvartijana, huushollerskana, apunaisena, joita niitäkin kirjassa on. Saako nainen olla kuvissa, tehdä kuvia, dokumentteja, jäädä historiaan? En tiedä ovatko tekijät miettineet näitä asioita, mutta jostain syystä rupesin niitä miettimään.
Dekkarin suuntaan vetää taulun ja luonnosten metsästys, mutta kaikki muu pakottaa ikään kuin tulkitsemaan kerrottua.
Ritva Sorvali