Marja Aarnipuro, Syöpälääkärin kuolema

. CrimeTime 2019.

Lääkefirmat haluavat lääkkeilleen myönteisiä tutkimustuloksia

Marja Aarnion Syöpälääkärin kuolemassa liikutaan sairaalaympyröissä. Aaripuron mestarietsivä toimittaja Kaarina Riikonen on sairastunut rintasyöpään, joten hän saa sisäpiirin tietoja, kun hänen lääkärinsä Maarit Sundberg löydetään kuolleena sairaalan rappujen alta. Vähitellen käy ilmi, että hänet on työnnetty alas.

Paikalliset poliisit ja Viikko-lehden toimittajat hääräävät murhatapauksen kimpussa, Kaarina Riikonenkin sairaslomaltaan käsin. Myös Kaarinan perhe, murhatun perhe ja joukko epäiltyjä kuuluu kuvaan. Epäiltyinä on hoitoon pettyneitä asiakkaita, työkavereita, remonttifirma sekä kansainvälinen lääkefirma.

Kaikki ovat vakavaraista porukkaa.Tämän tästä puhutaan, mihin kukakin kirjan henkilö lensi lomallaan tai suunnitteli lentävänsä. 

Syöpälääkäri Maarit Sundberg oli tutkinut lääkefirman lääkkeitä ja saanut niiden vaikutuksista negatiivisempia tuloksia kuin lääkefirma olisi toivonut. Kun Maarit vielä kansainvälisessä seminaarissa oli esitellyt negatiivisia tutkimustuloksiaan, lääkefirman edustajat parahtivat, että tämä vaikuttaa jo firman osakkeiden arvoon.

Marja Aarnipuro nostaa useampaankin kertaan esille lääkefirmojen maksamien tutkimusten epäilyksenalaisuuden. Firmat haluavat lääkkeilleen myönteisiä tutkimustuloksia, joten tutkijat joutuvat muokkailemaan tutkimusasetelmiaan sellaiseen muotoon, että saavat lääkkeille ainakin kohtuullisen myönteisiä tuloksia. Yksi keino vaikuttaa osakkeiden arvoon, on julkaista vain myönteisiä tuloksia.

Mestarietsivä Maarit Riikonen tekee koko ajan omia tutkimuksiaan ja johtopäätöksiään ja kertoo näistä sekä poliisille että lehdelleen. Niinpä murha tulee taas ratkaistua pitkälti hänen vinkkiensä perusteella.

Aarnipuro kirjoittaa sujuvasti ja saa pidettyä tarinan koossa loppuun asti. Muutaman kerran hän tosin tulkitsee turhankin valmiiksi jonkin tilanteen tai käyttää kuluneita sanontoja. Mutta silloin kun nämä ovat repliikeissä kuten ”Ukko on pihalla kuin lintulauta”, sanonta lienee osa henkilökuvausta ja sellaisenaan paikallaan.

Parasta tässä kirjassa oli kritiikki lääkefirmojen rahoittamia ”tutkimuksia” kohtaan.

Ritva Sorvali