JP Koskinen, Toukokuun tuonen kukat

. Crime Time 2019.

Hämeenlinnalaiset osaavat veronkierron

JP Koskisen kuukausikirjat ovat edenneet toukokuuhun. Arosuon suvun kolme sukupolvea jähisevät keskenään ja yrittävät tulla yhä paremmiksi veronkiertäjiksi. Rahoja pidellään ulkomaisilla tileillä ja yritetään kaikin tavoin huijata verottajaa.

Keskiössä ovat taas Juho Tulikoski ja tämän eno Kalevi Arosuo. Näillä on yhteinen etsivätoimisto. He saavat tutkittavakseen kahdeksan vuotta sitten tapahtuneen yliajon, jota uhrin vanhemmat epäilevät murhaksi.

Juho Tulikoski ja Kalevi Arosuo naljailevat toisilleen, vähättelevät toisiaan, eivät puhu keskenään eivätkä paljon tapaakaan. Poliisi ahdistelee Kalevi Arosuota. Tämä on aiempina poliisivuosinaan tehnyt jotain laitonta ja saanut potkut, mutta sitä ei unohdeta poliisissa vieläkään.

Juho puolestaan käy haastattelemassa ihmisiä paljolti naapurissa asuvan kampaaja-Helin kanssa. Helillä on auto, jolla tämä hurauttelee milloin mihinkin. Juho ja Heli naljailevat siihen tyyliin, että he saattaisivat viihtyä yhdessä tiheämminkin.

Kaupunkiin rakennetaan uusia taloja. Kaupunki on vanha, joten sen uumenista saattaa löytyä jopa keskiaikaisia asumuksen jäänteitä. Rakennusfirmat eivät hyvällä katsoa historiallisia kaivauksia, nämä kun saattavat panna nykyrakennushankkeet jäihin, jos kovin arvokas jäänne löydetään.

JP Koskinen kuvaa Hämeenlinnaa hellyydellä. Hän nimeää ne kadut ja paikat, missä milloinkin ollaan. Tämän tästä katsellaan Vanajavedelle, mennään Rantakasinoon, kivutaan Raatihuoneenmäkeä ylös tai kuljetaan vanhan Hämeen linnan vieritse. Tämä kaikki tekee tapahtumat eläviksi.

Minulle olisi riittänyt aiheeksi vanhan yliajon tutkiminen enkä olisi tarvinnut tarinaan Kivisen suvun kitsaita henkilöitä. Kiviset harrastavat hekin veronkiertoa ja muutakin laittomuutta. Tuli mieleeni, että saako Hämeenlinnan kaupunki ollenkaan verotuloja, jos asukkaat ovat näin kitsaita ja ovelia.

Eräänlainen naljailu kuuluu puheenparteen useimmilla henkilöillä. Onko se hämäläinen piirre vai vain JP Koskisen luoma tapa puhua? Jonkin verran pikku virheitä oli jäänyt tekstiin, esimerkiksi yksikkö ja monikko eivät aina natsanneet yhteen. 

Hämeenlinna saa olla kiitollinen, että sillä on oma kuvaaja. Dekkarin henkilöt kulkevat paljon kaupungilla, näkevät paljon, kuulevat ja kokevat, ja tällä tavalla kaupunki tulee kuvattua.

Ritva Sorvali