Tuomas Lius, Sikojen lahti. Etsivätoimisto Haka. Crime Time 2023.
Tuomas Liuksen viimeisin dekkari Sikojen lahti kuvaa Witkan yrittäjäperheen ristiriitoja Joensuun seutuvilla. Liikemies Tapio Witka tarvitsee suojelua luontoaktivisteja vastaan, ja tiettyjen kuvioiden jälkeen Etsivätoimisto Hakan etsivät Julia Noussair ja Marko Pippurinen saavat suojelutehtävän. Tästä paisuukin heille pitempiaikainen pesti.
Kirja on 555-sivuinen. Se on dekkarille hieman liikaa, ja olisin poistanut siitä alun Nyrkki-Kyllikin osuuden sekä papukaijan metsästyksen kokonaan. Noilla poistoilla kirja olisi lyhentynyt ainakin 100 sivun verran. Huomasin nimittäin, että en meinannut jaksaa lukea Kyllikin osuutta enkä myöskään papukaijan metsästystä.
Itse päätarina, Witkan perheen kuviot, sen sijaan on kiinnostava. Isä Tapio Witka ostaa maita ja mantuja ja vuokraa niitä luonnonsuojelun kannalta hyvinkin kyseenalaisiin tarkoituksiin. Poika Joonas Witka toimii viherliikkeessä ja vastustaa isänsä bisneksiä. Kun poika siepataan ja esitetään lunnasvaatimukset, Etsivätoimisto Hakan etsivät yrittävät auttaa isää pääsemään sieppaajien jäljille.
Ison roolin kirjassa saa myös Tapio Witkan ex-vaimo Rebekka uuden miesystävänsä Lorensin kanssa. Tämä kuvio kertoo ökyrikkaiden kaikkein vastenmielisimmistä elämäntavoista. Kun tähän lisää vielä isän avustajan Matiaksen kaikkine ongelmineen, Witkan perheessä kaikkine kuvioineen olisi riittänyt hyvin aineksia yhteen dekkariin.
Witkan Joonas-pojan luonnonsuojeluystävät ja salaperäinen rajanpinnan tontti tuovat kirjan nykypolitiikan keskiöön. Sodanaikuiset luolastot, luonnon samanaikainen silmitön tuhoaminen ja pyyteetön suojelu sekä nuorten ja vanhojen erilaiset intressit kohtaavat tuolla tontilla. Lopun taistelu pimeissä luolissa ja pimentyvässä yössä huipentaa tarinan jännittäväksi yhteenotoksi. Siinä pärjäävät ne, joilla on vahvin motivaatio.
Etsivätoimisto Hakan etsivät Julia Noussair ja Marko Pippurinen ovat kuin eri tähdeltä. Julia on hoikka ja jäntevä entinen poliisi, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Marko puolestaan rahaa liikakilojaan entistä raskaammin, puhuu ronskisti savoa ja vaikuttaa harmittomalta. Mutta kun tilanne vaatii, Markostakin löytyy ytyä. Ovelasti nämä henkilöt täydentävät toisiaan.
Tuomas Lius kirjoittaa värikkäästi, elävästi. Oletan kuitenkin, että olisin pitänyt kirjasta vielä enemmän, jos siihen olisi tehty alussa mainitsemani poistot.
Ritva Sorvali
