Janne Toivoniemi, Lähiörotat. Crime Time 2023.
Janne Toivoniemi kirjoittaa Helsingin Kalliosta ja Tapulikaupungista. Kirjan toinen päähenkilö Kimi Kataja on kotoisin Tapulikaupungista, ja sieltä ilmaantuu nyt hänen kouluaikaisia ystäviään Kallion kulmille. Niinpä hänen pitää ruveta tekemään matkoja Tapulikaupunkiin.
Filosofisen etsivätoimiston osakkaat, Kimi Kataja ja Benny Serlin, kiertävät Kallion kapakoissa ja etsivät asiakkaita. Onneksi Serlinillä on rikas suku takanaan, joten eivät he ihan puilla paljailla ole, vaikka asiakkaita ei heti ilmaantuisikaan. Mutta ihmettelin eri aineiden runsasta käyttöä ihan tavallisina arkipäivinä. Paitsi erilaisia viinoja kaverukset käyttävät myös eri huumeita ja ties mitä muita aineita. Niinpä he ovat tämän tästä muissa maailmoissa. Kuinka bisnekset noissa sfääreissä hoituvat, se jäi minulle epäselväksi.
Epäselväksi jäi myös Benny Serlinin harrastama filosofointi. Hän intoutuu paahtamaan filosofiaansa paikassa kuin paikassa eikä aina tajua, että pitäisi lopettaa. Jo hänen käyttämänsä termit tipauttavat osan kuulijoista kyydistä. Etsivätoimiston nimi on toki filosofinen, mutta jotain rajaa voisi filosofoinnissa pitää etenkin silloin kun pää saattaa olla sekaisin ties mistä aineista.
Ilmeisesti Janne Toivoniemi haluaakin lukijan oivaltavan, että eihän tuollaisesta elämästä tule mitään. Nämä keski-ikäiset miehet elävät kuin murrosikäiset. Heidän päivänsä menee pääasiassa sen miettimiseen, että mitä laittavat päällensä ja mihin kapakoihin milloinkin suuntaavat.
Kirjassa on myös tarina tai tarinoita. Kalliossa tapahtuu rikos, samoin Tapulikaupungissa. Oikeastaan tekijät ovat samoja. Siinä samalla tehdään musiikkia, mukana pyörii venäläistä mafiaa, huumeita ostetaan ja myydään, venäläinen hermomyrkky kulkee huumeiden rinnalla, välillä puhutaan politiikasta. Mutta kuka vetelee naruista taustalla, se jäi arvoitukseksi. Vai vaihtuiko johtaja sitä mukaa kun ruumiita alkoi tulla.
Lähiörotat ei ole minun kirjani sen takia, että kaikki henkilöt tuntuivat olevan irti normaalista elämästä. Jos kirjailija haluaa sanoa, apua, auttakaa, tehkää tälle jotain, ymmärrän hänen viestinsä. Mutta onko se kirjan viesti? Nimi Lähiörotat viittaisi siihen, että kuvatut henkilöt ovat jotain alempaa joukkoa. Mutta miksi heidät pitää kuvata juuri rottina? Lisäksi samat rotat mellastavat myös Kalliossa.
Korkealentoinen filosofointi jatkuvan humaltumisen keskellä sekoittaa entisestään lukukokemusta. Kirjan lopussa on monta sivua Benny Serlinin filosofiassaan käyttämien termien selitystä.
Ritva Sorvali
