Leena Lehtolainen, Veren vimma

(Tammi 2003)

Leena Lehtolaisen uusin dekkari Veren vimma on hyvä kirja. Se on sijoitettu historiallisesti mielenkiintoiseen paikkaan, Porkkalan liepeille. Niinpä viime sotien jälkeinen Porkkalan luovutus ja myöhempi palautus tulee kerrattua kirjan ihmisten kokemusten kautta.

Samalla itse juoneen tulee syvyyttä ja leveyttä. Ihmiset ovat tälläkin seudulla joutuneet historian rattaiden alle ja yrittäneet selvitä niin kuin ovat parhaaksi nähneet. Samalla lukija joutuu kirjan henkilöiden kanssa pohtimaan, että mikä oikein on rikos ja mikä on pelkästään luonteva tapa toimia poikkeustilanteessa.

Historian lisäksi kirjassa eletään kiihkeää nykyisyyttä. Kirjan uhri on tunnettu toimittajatar Annukka Hackman. Annukka on turhankin ärhäkkä ja skandaalihakuinen, joten hänelle käy niin kuin käy. Hänet löydetään ammuttuna espoolaisesta järvestä.

Toinen nykyaihe kirjassa rallikuskien elämä. Pääaiheeksi nousee kahden veljeksen erilainen ralliura, veljesten perhe, menneisyys ja nykyisyys. Eli sen lisäksi että kolutaan Porkkalan vaiheita liikutaan myös rallimaailman huipulla pitkin Eurooppaa.

Poliisin työn monitasoisuus

Lehtolaisen tutkija Maria Kallio pitäytyy tässä kirjassa enemmän työpaikallaan kuin kotona. Eikä hänen avio-onnensakaan tässä kirjassa ole niin kadehdittavan auvoista kuin joissain aikaisemmissa kirjoissa, joten lukijakin pystyy sen nyt paremmin sietämään.

Työpaikan tilanteet ovat kaiken kaikkiaan mielenkiintoisesti kuvattu. Uusi naistutkija Ursula toimii yllättävällä tavalla ja luo säröjä naisten yhteisrintamaan. Kaiken kaikkiaan esimies on kovilla, jos joku työyhteisön jäsen on vallanhaluinen, vilpillinen, epäluotettava ja mahdollisesti muiden tahojen vietävissä.

Tämä kirja kertoo siitäkin, että poliisikin tarvitsee kollegojen tukea. Joskus sitä tukea tarvitsee työstä aiheutuvien tilanteiden takia ja joskus henkilökohtaisista syistä. Niin kiire ei pistäisi koskaan olla ettei ehdi kuunnella läheltä tulevaa akuuttia hätähuutoa.

Media tarvitsee uhreja?

Tässä kirjassa median edustaja murhataan. Koko kirja käsittelee sitä, että miksi näin kävi? Kuka teki ja miksi? Samalla seulotaan läpi kyseisen toimittajan työtapoja. Kuinka tämä on käynyt puoli salaa ihmisten kotona, tutkinut näiden piironkeja, etsimällä etsinyt jotain sellaista, jota nämä ihmiset ovat yrittäneet salata.

Niinpä kirjasta jäi sellainen kuva, että media saattaa olla pahempi kuin pahinkaan murhaaja. Onko kukaan tutkinut ja voiko kattavasti edes tutkia sitä, miten monen ihmisen raflaava julkisuus on ajanut itsemurhaan? Tässä kirjassa ainakin yhden ihmisen.

julkaistu 8.5.2004, Kaupunkilehti Seiska