(Tammi 2005)
Seksiasiakkaiden taustat jäävät penkomatta
Leena Lehtolaisen uusimman Maria Kallio -dekkarin aiheena on seksityöläisen Lulu Nightingalen kuolema. Koska kuolema kohtaa Lulun televisiostudiolla, tutkintaan sotkeutuu myös joukko tiedotusvälineiden edustajia. Ja koska kyseessä on yläluokan prostituoitu, täytyy poliisien haastatella myös yhteiskunnan tukipylväitä.
Oikeastaan tarjolla saattaisi olla mielenkiintoisia näkymiä vallankäytön kammareihin. Loppujen lopuksi Lulun asiakaslistoja ei kuitenkaan kovin tarkkaan analysoida tai ainakaan niistä ei kerrota lukijalle. Pidän tätä eräänlaisena kirjan puutteena. Asiakkaiden taustoja ja erilaisia kytkentöjä tärkeämmäksi nousee kilpailu seksimarkkinoilla.
Markkinoita näyttää kovakouraisesti hallitsevan itäinen naapurimme. Jos naisparka antaa pahalle, vai pitäisikö sanoa rahalle, pikkusormensa, niin tuhontie on valmis. Sutenöörit ja muut alan toimijat eivät armoa tunne. Reviirit on tarkkaan jaettu eikä niistä voi luistaa.
Poliisin työ on jälleen vankan kuvauksen kohteena. Maria Kallio juoksee kodin ja työn väliä, lapset ovat milloin anopin milloin jonkin tutun hoteissa. Vastuu sekä kodista että kulloinkin tutkittavina olevista jutuista painaa päälle. Lehtolaisen poliisitiimi suhtautuu työhönsä edelleen kunnianhimoisesti ja vakavasti.
Viittaukset aiempiin Maria Kallio -dekkareihin ovat paikoin turhia. Lukija saattaa muistaa mainitut asiat ilman viittauksiakin tai sitten ne ovat kokonaan unohtuneet. Tietysti jos tutkitaan jotain samantapaista juttua kuin joskus aiemminkin, viittaus saattaa olla paikallaan.
julkaistu 13.5.2006, Kaupunkilehti Seiska