Leena Lehtolainen, Tuulen puolella

(Tammi 1998)

Leena Lehtolaisen kuudes dekkari kertoo tapahtumista Espoon saaristossa. Siellä saa vuoden välein surmansa kaksi miestä samantapaisissa oloissa, joten ainakaan molemmat eivät voi olla onnettomuuksia. Lehtolaisen poliisi Maria Kallio on palannut äitiyslomalta ja joutuu mukaan näiden miesten kuolemantapauksiin.

Maria Kallio tutustuu perheeseen, jossa isä valmistaa ekomaaleja, poika osallistuu kaikkiin mahdollisiin eläinaktivistien mielenosoituksiin, tytär seurustelee oopperalaulajan kanssa jne. Myös muuta sukua kyläilee murhapaikan liepeillä, joten epäiltyjä on ihan tarpeeksi. Ekomaalien alkuperässä ja itse ekoudessakin riittää selvittelyä.

Onnea vai turvallisuutta

Kuulustellessaan toisen uhrin leskeä Maria Kallio törmää onnellisuuskäsitteeseen. Leski myöntää, että heidän avioliittonsa tarjosi viime vuosina lähinnä turvallisuutta. Mutta leski jatkaa, että lienee niin, että ”toiset ihmiset voivat tehdä sinut onnettomaksi, mutta vain itse voit tehdä itsesi onnelliseksi”.

Onnea ja turvallisuutta poliisi Maria Kallio itse löytää kotoaan. Kun pieni Ida könyää eteisessä vastaan, niin siitä se aina alkaa. Kun lapsi punkertaa syliin, kujertelee, näyttelee sormiaan, työntää kätensä hiuksiin, hekottelee, nauttii lähellä olosta, se on onnea.

Tästä kaikesta jää paitsi Maria Kallion työkaveri Pertti Ström, joka on eronnut. Strömin lapset asuvat äitinsä ja tämän uuden miehen kanssa. Ström itse juopottelee poikamieskämpässään ja ajautuu koko ajan hyvä reunemmaksi sivuraiteelle, uhittelee virkanimityksestä ja on kaikin puolin hankala.

Poliisi Strömin kohtalo koskettaa

Tämä poliisi Pertti Ström pinnaillee töistä, pitää pulloa pöytälaatikossa ja tuoksahteleekin joskus viinalle. Tilanne kärjistyy, kun Ström pikaistuksissaan käy kuulusteltavan kimppuun. Lehtolaisen kirjasarjan tulevaisuuden kannalta on harmillista, että Pertti Ström tässä kirjassa kuolee. Sillä Ström on ollut Lehtolaisen kuvaamassa Espoon poliisissa yksi uskottavimpia ja mielenkiintoisimpia hahmoja.

Strömin alamäki ja lopullinen tuho voittavat nimittäin ainakin minun mielessäni tässä kirjassa itse tarinan pääaiheen. Lehtolainen kuvaa poliiseja niin kiinnostavasti, että varsinaiset rikolliset ja muut tutkittavat eivät voi yltää tälle tasolle. Strömin epätoivoinen puhelu poliisilaitokselle, viimeiset kirjeet, niiden vienti tämän lapsille, kaikki tämä tuntui hyvin todelliselta.

Kohtalonhetkiä merellä

Koska murhat ovat tapahtuneet saaristossa ja päätutkittavat majailevat siellä, niin melko paljon kirjan sivuista kuvaa merta. Milloin mennään minkäkinlaisella veneellä. Koska eletään syksyä, niin meri kuohuilee ja etenkin pimeässä se on todella pelottava elementti.

Jonkin verran lukijaa härnätään sillä, että Maria Kallio lähtee jopa yksin merelle jonkun kanssa. Helppohan hänet olisi siellä työntää yli laidan. Lopussakin ollaan merellä ja siellä poliisit yrittävät estää murhaajan itsemurhaa. Pimeällä kylmällä merellä, valonheittäjien loisteessa, Maria Kallio rupeaa puhumaan bensaa venemoottorinsa lattialle heittelevälle itsemurhakandidaatille.

Johtajuuden iloja ja suruja

Johtajan silmiin katsotaan kun asiat alkavat mennä pieleen. Maria Kallio harjoittelee naisena esimiehen osaa miesvaltaisessa yhteisössä. Mitä tehdä esimerkiksi sairaaksi ilmoittautuvalle Pertti Strömille, kun epäilee että syynä on edellisillan juhlinta? Mitä tehdä työpaikalla viinalle haiskahtelevalle Strömille? Mitä tehdä, kun porukka tavallaan härnää puuttumaan asioihin?

Naisjohtajalta odotetaan ikään kuin tavallista enemmän ja vihjaillaan, että virkaan on päästy reittä pitkin. Tällaisten paineiden alla naisjohtajista saattaa tulla hyvinkin ylitiukkoja, ylivarovaisia, sietämättömiä. Maria Kallio tiedostaa nämä vaarat ja yrittää taiteilla niiden keskellä.

Maalifirma ja eläinaktivistit

Tuulen puolella on merellinen ekoaiheita käsittelevä dekkari. Tosin maalifirman taustojen selvittely jäi hieman auki ja viimeisen murhan motiiviksi ”puoleksi vahinko” on turhan laimea. Ehkä aiheita oli liikaa, kun myrkkymaalien lisäksi eläinaktivistit tempaisivat tämän tästä. Jotenkin tuli mieleen, että jos eläinaktivistien järjestämä tuhopoltto olisikin muuttunut murhapoltoksi, niin jo sen selvittelyssä olisi ollut aihetta yhteen kirjaan.

Mutta poliisin työhän on Lehtolaisen kuvaamana sellaista, että yhteen asiaan ei pääse keskittymään. Koko ajan sattuu ja tapahtuu ja poliisia huudetaan apuun. Lehtolainen harrastaa ajankohtaisia aiheita, joten seuraavan kirjan aihe lienee poliisi ja ulkomaalaiset. Onhan Espoon poliisiin otettu uusi nuori naispoliisi Anu Wang.

julkaistu 8.5.1999, Kaupunkilehti Seiska