Lilja Sigurdardottir, Verenpunainen meri. Aroran tutkimuksia 2. Blue Moon 2023.
Verenpunaisessa meressä ollaan Islannissa. Kirjan alussa selviää, että perheenäiti Gudrun on kadonnut. Ilmeisesti hänet on siepattu, sillä keittiö on jäänyt ruoanlaiton jäljiltä sekaisin ja pöydällä on lunnasvaatimus, jossa aviomiestä Flosia kielletään ottamasta yhteyttä poliisiin. Aviomies ottaa kuitenkin yhteyttä Aroraan, joka on erikoistunut kadonneiden rahojen etsintään ja muuhunkin netissä tapahtuvaan lain kaltevalla pinnalla lymyilevään liike-elämään.
Arora painostaa aviomiehen antamaan sieppausjutun poliisille. Niinpä poliisi majoittuu kyseiseen taloon ja ruvetaan punomaan verkkoja kidnappaajia varten. Tutkitaan aviomiehen työjuttuja, haastatellaan sukulaisia ja kerätään tietoja siitä mitä kaappauspäivänä on tapahtunut talon liepeillä ja kuka missäkin on ollut. Erityisesti lähistöllä ajaneet autot ovat poliisin rekisterissä.
Kirjailija kuvaa myös henkilöiden välisiä rakkausjuttuja. Aviomies Flosilla on jo toinen vaimo menossa ja rakastajatar. Poliisi Danielin ja Aroran välillä kihelmöi, ja poliisi Helena tapaa naisystäviään. Kirjailija kuvaa sitä, mitä kenenkin mielessä liikkuu, makuuhuoneisiin ei juuri mennä.
Aroralle selviää, että aviomies Flosilla on melkoiset bisnekset netissä.Tämän tilille virtaa epämääräistä rahaa, ja tämä siirtelee sitä eteenpäin. Veroja yritetään vältellä, rahanpesua harrastetaan ja ties mitä. Yhtenä syynä vaimon katoamiseen poliisien mielessä pyörivät aviomiehen pimeät bisnekset, ja niistä mahdollisesti poikiva kiristys.
Arora tutkii netissä kymmenien ellei satojen miljoonien siirtymistä sinne tänne. Rahojen siirtelyyn sotkeutuu myös venäläinen mafia, joten Aroran pitää olla huolissaan myös omasta turvallisuudestaan. Aroran työ vaikuttaa kerta kaikkiaan kiinnostavalta, mutta näyttää siltä, että kuumien rahojen liikkeisiin ei kukaan vaikutusvaltainen henkilö uskalla puuttua.
Miten paljon valtioilta jää veroja saamatta, kun rahat piilotetaan? Ja uskaltaako kukaan penkoa noita piiloja? Tässä on hyvä kysymys myös Suomen nykyhallitukselle. Säästää pitää, mutta olisiko jossain rahasäkki, josta valtion velkaa voisi yrittää lyhentää. Ja jos olisi, kuka tuon säkin nyörit avaisi?
Lilja Sigurdardottir käsittelee tärkeitä aiheita. Samalla hän kuvaa Islantia, merta, kylmyyttä, pientä yhteisöä, tietynlaista läheisyyttä henkilöiden välillä. Aroran rahanpesuun ja rahojen siirtelyyn kohdistuvat tutkimukset jäävät kesken. Niinpä on todennäköistä, että sarja saa myös kolmannen osan. Hyvä niin.
Ritva Sorvali
