Helena Immonen, Operaatio Napakettu. Crime Time 2023.
Helena Immonen on aiemmin kirjoittanut teokset Operaatio Punainen kettu ja Operaatio Aavikkokettu. Nyt on vuorossa pääosin pohjoiseen sijoittuva Operaatio Napakettu. Ilmeisesti kaikissa näissä kirjoissa seikkailevat ainakin osittain samat henkilöt.
Operaatio Napaketussa Venäjä on vallannut kaksi vesivoimalaa Norjan ja Venäjän väliseltä rajalta. Suomi ja Norja puuhaavat yhteisoperaatiota voimaloiden takaisin valtaukseen. Lisäksi Venäjä valtaa Norjan Huippuvuoret. Näyttää siltä, että kun Ukrainan sodassa Venäjän eteneminen on pysähtynyt, sillä on tarve saada valtauksia aikaan pohjoisessa.
Operaatio Napakettu on kiinni aivan tämän hetken politiikassa. Suomi on liittynyt Natoon, Venäjä ilmeisesti pyrkii vahvistamaan joukkojaan Suomen rajalla, Venäjä syyttää länttä ja Suomea milloin mistäkin ja saa näin oikeuden operaatioihinsa. Netissä toistuvat erilaiset hyökkäykset ja valeuutisten levitykset. Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Petteri Orpo antavat lausuntoja. Ei käy kateeksi Suomen viranomaisia eikä päättäjiä.
Kirjassa puhutaan Suomen ja Venäjän välillä käydystä sodasta. Tämä sota olisi käyty muutama vuosi sitten, ilmeisesti siitä on kerrottu aiemmissa kirjoissa. Nyt siihen vain viitataan. Natoon liittymisen takia Suomessa varaudutaan entistä enemmän Venäjän mahdollisiin tempauksiin muun muassa pitämällä pohjoisessa erikoisjoukkojen talviselviytymisharjoituksia. Näihin yksi kirjan päähenkilö Joni Koivu osallistuu.
Operaatio Napaketussa on kaksi nuorta pariskuntaa, joilla on yhteyksiä armeijaan sekä suojelupoliisiin. Nuoret joutuvat leireille ja muutenkin pitkiksi ajoiksi pois kotoa, joten lastenhoito kärsii. Eli tavallisten kansalaisten arki tulee tätä kautta kuvattua.
Koko ajan yritetään eri tasoilla hahmottaa sitäkin, mikä on Kiinan ja Venäjän yhteistyön taso? Tästä voi tehdä havaintoja pohjoisen vesillä sekä tarkkailemalla kiinalaisen opiskelijan tietoliikennettä Helsingissä. Mihin tietoon voi milloinkin uskoa, mikä tieto on vain hämäystä, tätä kaikkea joutuvat valtion edustajat arvioimaan.
Helena Immonen tuntuu tietävän mistä kirjoittaa. Kirjan lopulla hän kiittelee eri alojen asiantuntijoita, etenkin pohjoisten olojen tietäjiä. Immonen kuvaa pelottavia tilanteita, sellaisia tilanteita, jotka voisivat olla mahdollisia. Toivottavasti niihin ei tarvitse mennä, toivottavasti osataan ennalta varautua niin hyvin, jotta noilta tilanteilta vältytään. Oletan, että tähän kirjailijakin pyrkii kuvatessaan näitä pelottavia todellisuuksia.
Ritva Sorvali
