Karin Alvtegen, Varjo

. Wsoy 2008.

Alistujallakin on vastuu tapahtumista

Ruotsalaiselta Karin Alvtegenilta on 2000-luvulla suomennettu viisi rikoskirjaa. Niistä on vaikea sanoa, kumpaa ne ovat enemmän, psykologisia romaaneja vai dekkareita. Pelosta, syyllisyydestä, häpeästä, alistumisesta ja alistamisesta eli vallankäytön eri muodoista niissä on kuitenkin kyse.

Varjossa Alvtegen kuvaa kuuluisan ruotsalaisen kirjailijan elämänkaarta tämän entisen kotiapulaisen kuoleman äärellä. Taiteilija on saattanut hallita lähipiiriään omalla työllään ja etenkin työrauhallaan. Häntä ei ole saanut häiritä, kaikki on pyörinyt hänen ympärillään, hänen ehdoillaan.

Näin on käynyt myös kirjailija Axel Ragnerfeldtin kodissa. Rouva Alice Ragnerfeldtkin oli kirjailija, mutta luopui jo hyvissä ajoin urastaan miehensä hyväksi. Vai miksi hän siitä luopui? Tämän luopumisenko takia hänestä tuli katkeroitunut vanha rouva? Vaikka näin olisi käynytkin, alistuja ei voi vetäytyä vastuusta kuvattuihin tapahtumiin.

Tarinan aikana kirjailija on jo vanha ja Alvtegen kuvaa tarkemmin kirjailijan pojan avioliittoa, jossa vaimon pitäisi ymmärtää pysyä rouvan roolissaan ja olla hiljaa. Rahaa on tarpeeksi, joten uraa tämänkään naisen ei kannata ajatella Mutta mistä ihminen saa tarkoituksen elämälleen? Miehen urastako? Lasten menestyksestäkö?

Alistumalla toisen tahtoon ja kieltämällä itsensä naiset tekevät karhunpalveluksen omalle elämälleen. Tämä on yksi Alvtegenin toistuva viesti. Ihmisen pitää uskaltaa olla uskollinen omalle kutsumukselleen, omille pyrinnöilleen ja etsiä niitä ellei ole niitä vielä löytänyt. Oma työ tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden luoda elämäänsä sisältöä.

Kirjailijan perhekaapista löytyy paljon luurankoja. Kulisseja on pidetty yllä keinoista piittaamatta. Niitä pidetään yllä myös pojan perheessä eli keinoista piittaamaton julkisivun kiillotus jatkuu toiseenkin sukupolveen. Poliiseja ei tässä kirjassa näy vaikka syytä olisi moninkertaisesti. Kun ollaan tarpeeksi rikkaita ja kuuluisia, ollaan epäilysten yläpuolella. Vai ollaanko?

Varjo lienee kaikkein synkin Alvtegenin kirja. Moni ihminen on elänyt jonkun toisen varjossa. Mutta kaikkein pisin varjo lienee se valheen varjo, joka lankeaa kirjailija Axelin ylle. Jos hänen rikkautensa ja kuuluisuutensa lepääkin toisen ihmisen työn varassa, hän ei ole se minä suuri yleisö häntä pitää. Hän on itsekin vain varjo.

Ritva Sorvali