. Wsoy 2006
Alistumisesta aiheutuu pahaa kaikille
Häpeä kertoo siitä miten ihmiseen vaikuttaa se, että hän ei saa tehdyksi oikeaa ratkaisua tai oikeaa tekoa oikeaan aikaan. Hän kokee esimerkiksi, että hänen takiaan toinen ihminen kuolee eikä hän pääse tämän asian yli koskaan. Koko loppuelämä on tuon tilanteen hyvittämistä, häpeän maksamista
Kirjassa korostuu häpeä myös sen takia, että toisen päähenkilön lapsuudenkodissa on vallinnut vahva uskonnollinen henki. Seurakunta on pitänyt huolta ja valvonut jäseniään ja ellei joku ole alistunut tuohon valvontaan ja määräilyyn, hänet on erotettu seurakunnasta.
Miten ihminen selviää häpeästään? Alvtegen kuvaa naista, joka syö koko ajan. Maj-Britt painaa ilmeisesti ainakin 200 kiloa, mutta jatkaa syömistään. Monika puolestaan yrittää olla mahdollisimman hyvä ja tunnollinen työntekijä ja kunnollinen tytär äidilleen, jotta voisi korvata nuoruudessa tapahtuneen onnettomuuden.
Tarinan kolmas nainen Vanja on ajautunut vankilaan. Kirjan lopulla hän kertoo, kuinka hän häpesi kun antoi kaiken tapahtua. Kuinka hän vain otti vastaan miehensä lyönnit, kuinka hän halusikin olla uhri. Uhrin ei tarvinnut tehdä mitään. Ja uhrin roolimallin hän oli oppinut jo lapsuudenkodissaan.
Myös Häpeässä Alvtegen vastuuttaa alistujan eli uhrin. Alistumalla uhri tekee väkivallan mahdolliseksi ja tavallaan yllyttää lyöjää jatkamaan tekojaan. Alistuminenkin on teko tekojen joukossa. Sen lisäksi että se ruokkii väkivaltaista henkilöä se aiheuttaa häpeää alistujassa. Se ei ole hyväksi kenellekään.
Häpeässä kuvataan naisten häpeää omasta pelkuruudestaan, saamattomuudestaan, puhumattomuudestaan. Koska kulisseja pitää pitää yllä, hankalat asiat on lakaistu maton alle. Siellä ne kuitenkin kummittelevat, pakottavat syömään, työskentelemään hullun lailla tai tekemään äärimmäisiä tekoja. Häpeän kupla avautuu vain puhkaisemalla, kertomalla siitä jollekin.
Ritva Sorvali