. Wsoy 2006.
Valheiden verkossa sairastuu
Karin Alvtegen kertoo, mitä tapahtuu, jos perheen sisällä ei puhuta tärkeistä asioista vaan esimerkiksi kuolema hyssytellään näkymättömäksi. Kun romaanin päähenkilön Peterin isä on kuollut, ei siitä ole kotona puhuttu vaan lapsille on keksitty hauskoja leikkejä ja retkiä, jotta asia olisi unohtunut.
Toinen oleellinen asia on se, että usein menemme merta etemmäksi kalaa etsimään ihmissuhteita, kun niitä on aivan lähellä. Niitä on perheen ja suvun sisällä, työkavereissa, naapureissa. Peter huomaa vasta 39-vuotiaana että hänellä on sisko, joka jakaa hänen muistonsa. Hänellä on läheinen ihminen, jonka kanssa hän voi selvitellä lapsuutensa tapahtumia.
Peter on koko ikänsä kokenut että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Hänen olisi pitänyt korvata kuollut isä, mutta hän ei ole siihen pystynyt. Hän on luuseri, luovuttaja, yksinäinen ja avuton. Ei mies saa olla tällainen. Peter on äitinsä kylvämien valheiden ja äidin pettymysten uhri.
Miksi mies ei saisi olla yksinäinen ja avuton? Karin Alvtegen raivaa tilaa avuttomille. Havainnollistaakseen teemaansa Alvtegen on punonut Peterin ympärille pelottavan juonen. Vieras nainen johdattelee Peterin toisen yksinäisen miehen eli Olof Lundbergin luo. Lundbergilla on ongelma, samainen nainen ahdistelee häntä.
Yhdessä miehet yrittävät jäljittää naista, Lundberg palkkaa Peterin töihin. Peter pelkää moninaisen avuttomuutensa paljastuvan Lundbergille ja rauhoittuu vasta kun saa kaiken kerrottua eikä Lundberg torjunutkaan häntä. Peter tulee nyt ensi kerran elämässään hyväksytyksi kaikkine puutteineen, sellaisena kuin on.
Avuton ja onneton on myös ahdistelijanainen. Tämä paljastuu kirjan lopulla, mutta olisin toivonut, että naisen tilanne olisi tullut vielä selkeämmin esille ja hänen yhteytensä Peteriin olisi ollut vielä läheisempi. Naisen avulla Peter kuitenkin saa joitain solmuja auki lapsuutensa traumoista.
Ritva Sorvali