. Teos 2014.
Vallan ytimeen ei tällä kertaa menty
Kari Häkämies kuljettaa uusimmassa kirjassaan rinnakkain monta tarinaa. Puhelinjätti Roccumin amerikkalainen toimitusjohtaja murhataan ja melko pian toinenkin yhtiön johtaja. Niinpä keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö Heikki Söder kumppaneineen pääsee töihin.
Kirjassa seilataan Kotkan, Helsingin ja Turun väliä. Osa poliitikoista ja poliiseistakin on kotoisin joko Kotkasta tai Turusta ja nämä joutuvat tämän tästä käymään kotiseudullaan. Erityisesti poliisit joutuvat sahaamaan näiden kaupunkien väliä
Valtionvarainministeri Kirsi Sunin suurin huoli ei ole valtion budjetti, niin kuin luulisi, vaan entiset ja nykyiset miesystävät. Hieman ihmettelin tätä kytkentää, kun ministerillä kuitenkin taantuvan Suomen lisäksi oli huolena myös EU:n tukipaketit. Luulisi että miehille ei olisi riittänyt näin paljon aikaa.
Murhatutkimuksen epäiltyjen listalla ovat sekä Roccumin irtisanotut että monet poliitikot. Kun Roccumin kurssi alkaa laskea, moni menettää rahansa eikä epätoivoissaan tiedä, mitä tehdä. Ministereitä kiristetään seksikuvilla, huumerahoja löytyy ministerin lähipiiristä, poliisit eivät tiedä miten kasvonsa hallitsevat, kun media käy kuumana.
Kari Häkämies onnistuu hyvin luomaan jännitystä ja pitämään käsissään monta langanpäätä. Muutamaan kohtaan oli tosin valitettavasti jäänyt kulunut sanonta, kuten että jotakuta vietiin kuin litran mittaa enkä oikeastaan uskonut murhaajan motiiviin. Kuvattujen tekojen takaa olisi pitänyt löytyä suurempia kytkentöjä kuin nyt löytyi.
Häkämies viihtyy vallan kammareissa ja tietääkin niistä paljon. Kun nyt oli kyseessä todella ison yhtiön asiat, olisinkin toivonut, että kirjailija olisi vienyt lukijan huomattavasti syvemmälle vallan ytimeen, kuin mitä nyt mentiin. Oletan että kuvatun tapaiset asiat päätetään jossain hyvin ylhäällä.
Ritva Sorvali