Johanna Tuomola, Minkä taakseen jättää

. Myllylahti 2012.

Miehenkin voi raiskata

Miksi raiskaustuomiot ovat niin lieviä? Miksi raiskattu syyllistetään? Miksi uhri ylipäätään syyllistetään? Näitä asioista Johanna Tuomola pohtii kirjassaan Minkä taakseen jättää.
 

Tuomolan kuvaamalla Lohjalla riehuu raiskaaja, joka raiskaa miehen toisensa jälkeen ja kytkee heidät puuhun. Poliisit ovat ymmällä etenkin sen takia, että raiskatut löytyvät läheltä milloin kenenkin poliisin kotia. Kun uhreja ryhdytään tutkimaan, käy ilmi että kaikki ovat olleet syytettynä raiskauksesta, mutta saaneet lievän tuomion jos sitäkään.
 

Joten miesraiskausten motiivi näyttäisi olevan kosto. Joku on päättänyt, että saakoot miehet maistaa omaa lääkettään, tuntekoot luissaan miltä tuntuu tulla raiskatuksi. Kun näyttää siltä että yhteiskunta ei heitä tuomitse, joku on ottanut oikeuden omiin käsiinsä.
 

Johanna Tuomola kuvaa jälleen Lohjan poliisia, Noora Nurkkaa ja tämän mieskollegoita. Edellisessä kirjassa Nooraa ammuttiin käsivarteen, ja nyt hän joutuu vastoin tahtoaan käymään psykologilla. Todella ärsyttäväksi on kuvattu kirjan psykologi, jolla tuntuu olevan ammattimainen varma vastaus kaikkiin kysymyksiin.
 

Tuomola kuvaa vuoroin poliiseja, vuoroin uhreja ja tekijääkin. Ovelasti jännitys säilyy loppuun asti ja kirjan luettuaan on entistä vihaisempi raiskaustuomioille, niiden pienuudelle. Aivan kuin miesvaltainen oikeuslaitos todellakin syyllistäisi ensin uhrin ja jos jotain syytä vielä sen jälkeen jää, sitten hieman moititaan myös tekijää.
 

Minkä taakseen jättää on erinomainen puheenvuoro raiskausten tuomitsemisesta. Uhrit eivät pääse raiskauksen yli ehkä koskaan eivätkä ainakaan siinä tapauksessa, että heitä ei ole kuultu. Ja näyttää siltä että heitä ei yleensä kuulla.
 

Ritva Sorvali