. Kustannus Mäkelä 2003
Kun poliisit kyykyttävät toisiaan
Jarkko Sipilän uusin kirja kertoo Helsingin rikospoliisin ja suojelupoliisin keskinäisistä kärhämöistä. Yksi suojelupoliisin tutkija surmataan, joten rikospoliisi rupeaa tutkimaan asiaa. Pian rikospoliisi törmää vältteleviin lausuntoihin ja en tiedä, en kommentoi -tyyppisiin vastauksiin.
Lukijan kannalta tilanne on mieletön. Erityisesti suojelupoliisin välttelevä asenne rupeaa ärsyttämään. Vähitellen lukija vaistoaa, että kukin suojelee ensi sijassa itseään. Johtajan paikka on tulossa hakuun ja siihen on tunkua. Kukaan hakija ei halua, että hänet sotketaan tässä vaiheessa johonkin murhajuttuun.
Jonkin verran näyttää rikospoliisin ja suojelupoliisin välillä olevan myös eräänlaista kilpailua siitä, kumpi on tärkeämpi. Molemmat instanssit toimivat verovaroilla, joten onko asiallista, että näitä varoja käytetään toistensa nokitteluun? Onko tämä rahoittajan tarkoitus? Ei varmaankaan.
Vähitellen selviää yhden asian taustalta yhtä ja toisen asian taustalta toista. Viattominkaan ei ole niin viaton kuin päällepäin näyttää. Mutta kaikkea toimintaa näyttää monen osalta ohjaavan se, miten minä itse tästä hyödyn tai miten voin välttää maineeni kolauksen.
Kännykät ja tietokoneet näyttävät olevan tärkeimpiä rikoksen selvittelyvälineitä. Niin käteviä kuin kännykät ovatkin tavallisen ihmisen kannalta, niin rikollisten kannalta ne ovat kaikkea muuta kuin hyvä asia. Heihinkin tai heidän olinpaikkaansa saadaan helposti yhteys kännyköiden avulla. Joten kännykät mereen jokaisen puhelun jälkeen.
Takamäki ottaa vastuun
Jarkko Sipilän tutkijaryhmän johtaja on rikoskomisario Kari Takamäki. Hän on 43-vuotias perheellinen mies. Hyvässä kunnossa, vatsa litteänä, posket lommolla, lyhyt tumma tukka. Lähes aina työpaikallaan, niin että vaimo osoittaa jo hieman kyllästymisen oireita.
Takamäki kuuluu niihin dekkareiden henkilöihin, jotka ottavat vastuun. Takamäki ottaa vastuuta esimerkiksi sillä tavalla, että hän suree kun kaikki partiot on lähetetty rattijuopon perään ja samalla muu kaupunki on tyhjänä: valtion rahojen haaskausta.
Takamäki ärsyyntyy siitäkin, jos jotkut yrittävät vedota korkeaan asemaansa ja sillä tavalla väistää kuulustelun.
Sipilän kuvaaman ryhmän muutkin tutkijat ovat lähes koko ajan työpaikallaan. Oikeastaan työryhmä on harvinaisen yksituumainen, edes mies-naiskärhämää ei tunnu olevan. Ainoa ero on perheellisten ja sinkkujen välillä. Sinkut ovat vapaampia tulemaan töihin milloin vain.
Jarkko Sipilän kirjassa kuvataan tärkeitä asioita. Oikeastaan siitä kuvataan asioiden hierarkiakimppuja. Kaikki liittyy kaikkeen, ja asioilla on yleensä vaikutuksia moneen suuntaan. Poliisi on melkoinen vallankäyttäjä, lakien toimeenpanija, kun se kohtaa ihmiset kriisitilanteissa. On hienoa, jos ja kun meillä on Sipilän kuvaaman tyyppisiä, vastuuta ottavia poliiseja.
Ritva Sorvali