Eva Gabrielsson-Marie-Francoise Columbani, Stieg, …

. Minerva 2011.

Kun avoleski jätetään puille paljaille

Stieg, minä ja Millenium kertoo uskomattoman tarinan Ruotsin perintölainsäädännön kummallisuuksista. Kun Eva Gabrielsson ja Stieg Larsson eivät olleet virallisesti naimisissa, ei yli 30-vuotinen yhdessä eläminen ja yhdessä työskentely merkinnyt mitään, kun Larssonin perintöä tämän kuoleman jälkeen ruvettiin jakamaan. Perintö meni kaikkinensa Larssonin isälle ja veljelle.
 

Kirjailija Stieg Larsson oli juuri ennen kuolemaansa saanut kirjoitettua kolme osaa sittemmin maailman maineeseen noussutta Millenium-sarjaansa. Eva Gabrielsson ja Stieg Larsson olivat tämän kirjan mukaan ideoineet aihetta myös yhdessä ja siinä on paljon heidän yhteisiä kokemuksiaan ja siinä on käytetty heidän yhteisiä tuttujaan. Isällä ja veljellä ei kirjojen teossa ollut osaa eikä arpaa.
 

Millenium-perinnöstä on riidelty Ruotsissa vuosikausia. Todennäköisesti perinnöstä olisi riittänyt kohtuulliset summat kaikille asianosaisille, mutta perintökahakan aikana välit olivat niin viilenneet, että keskustelua käytiin ilmeisesti pääasiassa vain raastuvassa. Todelta oudolta tuntui esimerkiksi se, että jossain vaiheessa isä ja veli edellyttivät, että lesken eli Eva Gabrielssonin pitäisi muuttaa pois pariskunnan yhteisestä kodista.
 

Kaikkein oudointa tässä prosessissa on se, että Eva Gabrielssonin välit sekä Stieg Larssonin isään että tämän veljeen olivat ihan kohtuullisessa kunnossa ennen Larssonin kuolemaa. Tulee mieleen, että onko isää ja veljeä neuvottu olemaan tiukkana perintöasiassa? Tiettävästi lakimiehet tätä soppaa keittävätkin ja ehkä pääosin keskenään.
 

Kirja tarttuu kuitenkin tärkeään asiaan, avolesken lainsuojattomaan tilanteeseen. Jos tilanne on muissakin maissa sama, lainsäädäntö pakottaa ihmiset virallistamaan suhteensa, jotta he voisivat turvata toistensa talouden kuoleman varalta. Esimerkiksi lesken asumisoikeus yhteisessä kodissa saattaa katketa, jos sukulaiset pääsevät pääosaan.
 

Ritva Sorvali