. Tammi 2009.
Tapaus G päättää Van Veeteren -sarjan Tapaus G on tavallaan kaksiosainen kirja. Ensimmäinen osa tapahtuu vuonna 1987, jolloin rouva Barbara Hennan löydetään tyhjästä uima-altaasta kuolleena. Ilmeisesti hän on pudonnut sinne tai pudotettu. Aviomies Jaan G. Hennan on pääepäilty, sillä rouvalle on tehty kuukautta aikaisemmin yli miljoonan henkivakuutus, jonka edunsaaja on aviomies. Mies on kuitenkin järjestänyt itselleen monikertaisen alibin eikä poliisi voi mitään. Asia jää kaivelemaan Van Veedereniä, ja kun tapaus G 15 vuotta myöhemmin vuonna 2002 nousee uudelleen esiin, mikään ei pidättele eläkkeellä olevaa komisariota tarttumasta tutkimuksiin. Mikä heiltä oli jäänyt tuolloin 15 vuotta sitten huomaamatta? Minkä ihme vihjeen paikallinen salapoliisi on nyt saanut? Kirjan loppuosassa kuljetaan kahden kaupungin väliä ja ollaan tavallaan kahdella poliisiasemalla. Taas lähdetään liikkeelle lähes olemattomista vihjeistä, mutta pienenkin asian tarkalla tutkinnalla päästään eteenpäin. Niinpä ollaan taas tapaus G:n kintereillä. Ja aivan loppumetreille asti säilyy se suurin salaisuus, se mitä salapoliisi oli saanut selville. Tässä kirjassa mennään Van Veeterenin omiin kouluvuosiin ja hänen huonoon omaantuntoonsa sen suhteen, että hän ei puolustanut kiusattua juutalaispoikaa. G oli samalla luokalla ja pääkiusaaja. Kun Van Veeteren nyt aikuisena yrittää saada G:tä vastuuseen teoistaan, hän hoitaa samalla omaa huonoa omaatuntoaan. Lapsena hän ei osannut eikä uskaltanut toimia. Kirjassa mennään myös G:n lapsuudenkotiin, jossa eivät asiat suinkaan olleet parhaalla mahdollisella tavalla. Jollain lailla vinksahtanut lienee G ollut jo noilta ajoilta alkaen. Mutta kuka oikein loppujen lopuksi oli suurin uhri ja suurin rikollinen, sitä voinee lukija pohtia kirjan luettuaan. Kuuntelijaa olisi moni varmaan tarvinnut. Tässäkin kirjassa jännitys tosin ajaa kaiken muun ohi. Juonen kuljetus on pääasia. Ehkä kirja myös jollain tavalla hajoaa sekä kahden aikatason että kahden kaupungin takia. En oikein tajunnut minkä takia vuoden 2002 tapahtumat piti sijoittaa eri kaupunkiin. Kun kirjaan tämän takia tulee myös kaksinkertainen poliisimäärä, ei kenestäkään saa oikein täyttä kuvaa. Tapaus G on kymmenes Van Veeteren –kirja ja mitä ilmeisemmin viimeinen. Ehkä olikin aika aloittaa toisaalla puhtaalta pöydältä. Ritva Sorvali