Donna Leon, Ylimpiä ystäviä

. Otava 2003

Ylimpiä ystäviä paneutuu venetsialaiseen talojen korjausbisnekseen ja rahanlainaajien ammattikuntaan. Komisario Brunettin asuntoon tulee kaupungin asuntotoimistosta virkamies kyselemään asunnon papereita. Kun tarpeellisia asiakirjoja ei löydy, virkamies toteaa että asuntoa ei ole olemassakaan ja voi käydä niin, että se joudutaan purkamaan.

Brunettin perhe toteaa oitis, että virkateitse asiaa on turha ruveta hoitamaan. Kiistaa syntyy vain siitä, että hoidetaanko asia vaikutusvaltaisen apen kautta vai käyttääkö Brunetti itse hankkimiaan suhteita. Brunettin kunnia vaatii häntä käyttämään omia suhteitaan.

Kun mainittu virkamies jonkin ajan päästä mukiloidaan kuoliaaksi, rupeaa Brunetti tutkimaan asuntotoimiston asioita enemmänkin ja löytää tien rahanlainaajien luokse.

Kun asuntotoimiston nimittäin vaatii tekemään jonkin remontin tai hankkimaan jonkin asiakirjan, tarvitaan rahaa.

Pankit antavat rahaa vain takuita vastaan, joten ihmisten on turvauduttava rahanlainaajiin. Nämä maksavat virkamiehille tietyn summan näiden antamista rahavihjeistä, ja hädässä olevat ihmiset saavat hetkeksi avun. Mutta jos he eivät kykene määräajassa maksamaan lainojaan, asunto siirtyy rahanlainaajien nimiin.

Kun poliisi rupeaa selvittämään tunnetuimpien rahanlainaajien omaisuuksia, selviää, että liikutaan kymmenissä ellei sadoissa kiinteistöissä ja pankkisijoitukset tulevat vielä päälle.  Poliisilla on keinonsa selvittää asioita puhuttujen puheluiden, rahansiirtojen ja rekisteröityjen kauppojen avulla.

Mutta näkymätön käteinen raha liikkuu vilkkaasti pinnan alla. Maksetut summat ovat eri summia kuin mitä papereissa lukee. Ongelmaksi nousekin, miten saada tekijät vastuuseen. Se jolla on rahaa, pystyy palkkaamaan maan parhaat asianajajat, jotka puhdistavat asiakkaansa maineen lumivalkeaksi.

Rahanlainaajien toiminnassa arveluttavinta on räikeä hurskauden ja ahneuden yhdistelmä. He ovat tekevinään laupeudentöitä ja auttavinaan köyhiä ja kulkevat itse kuin kerjäläiset. Mutta kun se saavat asiakkaan kiipeliin, he eivät tunne armoa vaan asunto heilahtaa hetkessä heidän omistukseensa.