. Otava 2013.
Italiankin vanhukset haluavat puhua
Donna Leonin Turvasatama kertoo iäkkäästä venetsialaisesta naisesta, joka löytyy kotoaan kuolleena. Guido Brunetti ja muut Venetsian poliisit pähkäilevät, mitä on tapahtunut. He haastattelevat lukuisia iäkkäitä ihmisiä ja tutustuttavat lukijan samalla näiden elämänpiiriin.
Tällä kertaa kiinnostavampaa kuin itse juoni oli Italian kuvaus. Mennessään työpaikalleen Brunetti lukee lehtien otsikoita, jotka kertovat jonkun poliitikon seksisuhteista ja valtion talouden alamäestä, vaikka talousministeri kuinka yrittäisi vakuutella, että parempaan suuntaan ollaan menossa.
Aina kiinnostava on myös Brunettin ja hänen esimiehensä Pattan sanailu. Patta on malliesimerkki virkamiehestä, joka välttää virhettä viimeiseen asti ja pokkuroi ylempiään antaumuksella. Brunetti seuraa Pattan ajatuksenjuoksua ja myötäilee tämän sanomisia ja tekee sitten niin kuin parhaaksi näkee. Tässä kirjassa Patta tosin pääsee harvinaisen helpolla.
Italialaisten veronkierto ja erilaisten lahjusten vaihtelu ovat vakioaiheita Donna Leonin kirjoissa. Poliisiaseman sihteeri signorina Elettra hallitsee tietotekniikan ja saa kaikki mahdolliset ja mahdottomat tiedot hetkessä haltuunsa. Kun Brunetti saa taustatiedot käsiinsä, haastateltavat joutuvat seinää vasten
Asianajajat saavat asiat näyttämään juuri siltä kuin haluavat. Tämän kirjan taustan pääjuttu kertoo asianajajasta, joka keinottelee itselleen valtavan omaisuuden. Kaikki on tehty muodollisesti oikein, mutta kun tuolloiset todistajat alkavat nyt vanhetessaan puhua mitä sattuu, joten jotain pitää tehdä. Vanhuksilla on suorastaan tarve puhua heitä painaneista asioista.
Turvasataman juonen rakenne on hieman hajanainen, henkilöitä tulee ja menee. Vanhusaihe olisi ansainnut napakamman käsittelyn. Ainoastaan Brunettin perhe ja poliisiasema pysyvät.
Ritva Sorvali