. Blue Moon 2008.
Vaikenemisen kulttuurin pitkä historia
Ruotsalainen dekkarikirjailija Sven Westerberg näyttää useimmissa kirjoissaan kaivautuvan johonkin menneisyyden suureen selvittämättömään asiaan. Lieskoja yössä käsittelee YK:n pääsihteerin Dag Hammarskjöldin kuolemaan johtanutta lento-onnettomuutta, joka tapahtui Ndolassa, Afrikassa 1961. Tuolloin Afrikassa valtaa pitäneiden valkoisten edut menivät ristiin YK:n ajamien asioiden kanssa, joten Hammarskjöld ei ollut toivottu vieras Afrikan maaperällä.
Tarina alkaa ilmeisesti lähellä nykyaikaa Göteborgissa, jossa asuva englantilainen mies on tappanut toisen englantilaisen. Oikeuspsykiatri Hanna Skogholm ryhtyy tutkimaan murhaajan mielentilaa ja taustoja ja törmää ihmeelliseen vaikenemisen kulttuuriin. Koska tapahtumien juuret johtavat Dag Hammarskjöldin kuolemaan johtaneeseen ”onnettomuuteen”, asiasta ei ole soveliasta puhua. Ruotsin kansallinen etu kieltää asian julkisen käsittelyn. Liian suuret edut ovat vaarassa.
Westerbergin päätutkija eli Lennart Brask on eläkkeellä, mutta pinnistäytyy sieltä käsin asian äärelle. Kahden kesken ja konjakkipaukkujen terästämänä monet ikämiehet saattavat jotain puhuakin, mutta vain sillä ehdolla, että asia ei leviä. Mitä enemmän ikää tulee sitä suuremmaksi puhumisen tarve tavallaan kasvaa, sillä selvittämätön asia on painanut monia. Puhujat ja kuuntelijat ovat toisilleen eräänlaisia rippipappeja.
Tieto on valtaa, siitä Westerberg puhuu. Tiedon panttaaminen on yksi tärkeimpiä vallankäytön muotoja. Etsimättä tulee mieleen nykyhetken kuumaperuna eli tietovuotaja Edward Snowden, jonka suhteen useimmat valtiot ovat odottavalla kannalla: miten häneen pitäisi suhtautua, jotta ei menettäisi taloudellisia tai poliittisia etujaan tai joutuisi jopa jonkin valtion mustalle listalle.
Sven Westerberg kirjoittaa tarinan ohessa asioiden tutkimisesta, muistamisesta, muistojen käsittelystä, muistojen piilottamisesta tai esille tuomisesta ja kirjoittamisesta sekä ajattelun että muistojen jäsentelynä. Kirjoittaminen on hänen mukaansa juuri ajattelun ja muistojen jäsentelyä. Koska kirjailijat jäsentelevät muistojaan ja kirjoittavat niitä vielä paperille, he ovat monesti valtaapitävien kannalta vaarallisia.
Westerberg nostaa esille tärkeitä asioita ja tavallaan pakottaa ottamaan niihin kantaa.
Ritva SorvaIi