Åke Edwardson, Varjoa ja aurinkoa

. Like 2001

Miksi mitäkin tapahtuu?

Göteborgilainen poliisi Erik Winter menettää tässä kirjassa isänsä, mutta tulee kirjan lopulla itse isäksi. Nämä perhe-elämään kuuluvat asiat lohkaisevatkin melko ison siivun kirjan sivuista. Vauvaa odottava Angela tosin nivoutuu myös poliisin työhön, sillä hän joutuu vastaamaan epämääräisiin puheluihin ja kokee muutenkin olevansa tarkkailun alaisena.

Edwardson tutustuttaa lukijansa poliisilaitokseen, jossa yritetään päät höyryssä tajuta, mitä tekojen takana on? Poliisit yrittävät miettiä, mitä tekijä kertoo viesteillään? Niinpä jokainen vihje analysoidaan pitkin ja poikin. Rikos nähdään viestinä, kannanottona, huonon olon purkauksena, epätoivoisena hätähuutona.

Lukijalle ei näissä kirjoissa kerrota niinkään tekojen yksityiskohtia kuin tekijän rikospaikalle jättämiä jälkiä. Samalla yritetään miettiä millä muulla tavalla tekijä lähestyy poliisia? Soittaako hän puheluita, näyttäytyykö hän lähellä rikospaikkoja? Poliisi yrittää päästä jäljille myös selvittämällä uhrien elämäntilanteita ja yhteyksiä.

Varjoa ja aurinkoa kertoo pariskuntien murhista. Murhiin liittyy heavy-musiikkia, joka johtaa tutkijat muun muassa Raamatun lukuihin. Lopussa tilanteet vaihtuivat nopeasti ja varsinainen selvittely jäi melko lyhyeen. Tosin tekijä oli näyttäytynyt lukijalle jo pitkin kirjaa, joten hänen henkilökuvaansa oli tarkkaavainen lukija saattanut tutustua koko ajan.

Mutta silti, olisin kaivannut loppuun jotain selkeämpää analyysiä siitä, miksi näin oli tapahtunut? Tämä etenkin sen takia, että Edwardsonin tärkein kysymys on juuri tuo miksi-kysymys.

Ritva Sorvali