. Like 2000
Menneisyys etäisten huutojen taustalla
Åke Edwardsonin toinen Winter-kirja Etäisiä huutoja alkaa siitä, kun nuoren naisen ruumis löydetään. Aluksi menee viikkoja ennen kuin saadaan selville, kuka nainen on. Kun tämä asia vähitellen selviää, etsintä saa uutta vauhtia.
Ruotsalaisessa rikostutkinnassa näyttää Edwardsonin mukaan olevan tärkeää tutkia rikospaikka ja koko sen lähitienoot erityisen tarkasti. Kaikki nähdään viestinä. Sormenjälkiä etsitään jopa tapettien alta, ja jokainen hiussäie ja tupakantuppi pussitetaan ja viedään laboratorioon. Valvontakameroilla tutkitaan autojen menemiset ja tulemiset.
Ongelmaksi nousee tästä tarkkuudesta huolimatta kuitenkin juuri näyttöjen hankkiminen. Miten päästä tutkimaan esimerkiksi epäillyn autoa ja taloa, kun ei ole muuta kuin ajatus siitä, että tässä voisi olla ideaa. Epäillyillä on omat oikeutensa, joten poliisit joutuvat päästämään näitä vapaaksi, kun ei ole tarpeeksi vahvaa näyttöä pidättämiselle.
Etäisiä huutoja tarkoittaa oikeastaan huutoja menneisyydestä. Kolmen sukupolven naiset tai tytöt ovat aiheen keskiössä. Huono-osaisuuden kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, samoin yksinäisyyden kierre. Tästäkin kirjasta tuntuu puuttuvan yhteisö, joka kantaisi huolta jäsenistään.
Jos sellainen yhteisö on, se on vanhojen ihmisten yhteisö. Kirjassa on kuvaus eläkeläisistä, jotka ovat perustaneet oman lastentarhan yksinhuoltajien lapsille. Eläkeläiset haluavat antaa nuorille äideille mahdollisuuden jättää lapsi muutamaksi tunniksi heidän hoteisiinsa ja mennä yksin vaikka kauppaan tai kampaajalle.
Tässä Edwardsonin kirjassa näkyy kuunteleva ruotsalainen johtamistapa. Erik Winter on oman tutkimusyksikkönsä päällikkö. Suomalaisesta lukijasta tuntuu suorastaan ihmeelliseltä, kun hän kysyy nuorelta poliisilta: Mitä mieltä sinä olet tästä tapauksesta? Miten sinä tulkitset tämän yksityiskohdan? Uskotko sinä, että näillä asioilla on jokin yhteys?
Ritva Sorvali