Åke Edwardson, Enkelitanssi

. Like 1999

Yhteisöllisyys katoamassa ruotsalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta


Enkelitanssi on Åke Edwardsonin ensimmäinen Erik Winter –kirja. Tässä kirjassa göteborgilainen rikoskomisario Erik Winter tutkii englantilaisen kollegansa Steve Macdonaldin kanssa murhavyyhteä, joka ulottuu Göteborgista Lontooseen. Nuoria poikia murhataan.

Edvardson kuvaa melko paljon päähenkilönsä Erik Winterin musiikki- ja ruokamakuja. Winter on poikamies, joten hän osaa kokata itsekin, mutta käy myös ravintoloissa. Hän hemmottelee itseään paitsi musiikilla ja ruuilla myös sikareilla ja kalliilla vaatteilla. Lisäksi hän asuu isossa lukaalissa keskellä Göteborgia.

Tarinaa katsellaan pääosin poliisin näkökulmasta. Winterin lisäksi tapahtumia seurataan muidenkin Göteborgin poliisien kannalta ja myös poliisipastori Hanne östergaardin kannalta. Muutaman kerran ollaan myös uhrien tuntemuksissa tai tekijöiden nahoissa.

Mitä uhreille oikeastaan tapahtuu, miten tekijä toimii, sen oivaltaminen jää pitkälti lukijan tarkkaavaisuuden varaan. Pidän hyvänä sitä ratkaisua, että Winter ei harrasta rikosten yksityiskohtien selostamista. Päähuomio on siinä, mitä poliisit ajattelevat ja oivaltavat.

Pelko tuntuu varjostavan ihmisten elämää Edwardsonin kuvaamissa suurkaupungeissa. Kun poliisit etsivät tietoa uhrien menemisistä, ihmiset välttelevät. Monikaan ei halua puuttua toisten asioihin vaan elää vain omaa elämäänsä. Yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen puuttuu.

Poliisitutkinnan ohessa Edwardson antaa väläyksiä uhrien tilanteista, mutta kuka muistaa niitä enää kirjan lopussa? Varmaan muistaa, jos pystyy lukemaan kirjat kerralla, mutta 400-500-sivuisen kirjan lukeminen yhdellä istumalla ei välttämättä aina kaikilta. Edwardson vaatii lukijalta melkoista tarkkaavaisuutta.
 

Ritva Sorvali