. Otava 2022.
Kotimaista terrorismia Helsingin kaduilla 1920-luvulla
Vapauden vahdit on hyvä kirja 1920-luvun Helsingistä. Se kertoo suomalaisesta terrorista, johon houkuteltiin lukiolaispoikia. Sisällissodasta ei ollut vielä kulunut monta vuotta, heimosotia oli käyty sen jälkeen, sotiminen ja ampuminen oli monilla verissä. Sisällissodan rintamalinjat säilyivät kauan, ilmeisesti ainakin talvisotaan asti. Hävinneiden punaisten piti olla siivellään, mutta valkoiset voittajat saattoivat toimia vapaammin.
Niinpä Helsinkiin perustettiin 1920-luvulla varmaan useampiakin valkoista aatetta ajavia salaseuroja. Yhtä tällaista fiktiivistä seuraa Virpi Hämeen-Anttila kuvaa tässä kirjassa Vapauden vahdit. Sen perusti kaksi katkeroitunutta ja vainoharhaista aikuista miestä, jotka haalivat rivijäseniksi koulupoikia. Järjestölle oli laadittu tiukat säännöt, uskollisuuden vala ja kullekin roolit ja tehtävät. Järjestön tarkoitus oli vainota kommunisteiksi epäilemiään työläisiä sekä punaisiksi epäilemiään venäläisiä. Näitä saattoi isänmaallisuuden nimissä jopa tappaa.
Hämeen-Anttilan päätutkija Karl Axel Björk saa poliisilta tiedon uusista murhista. Näitä tehdään suorastaan kolme kappaletta. Björk rupeaa tutkimaan ja haalii avustajikseen Frans Valkaman ja Iida Helanderin. Tehdään suunnitelma, pukeudutaan eri asuihin ja hiippaillaan Helsingin kaduilla eri vuorokauden aikoihin. Välillä hypätään raitiovaunuun tai ajetaan vossikalla. Tämän tästä Björk myös pujahtaa johonkin kahvilaan syömään jotain ja piipahtaa poliisilaitoksella antamassa tietoja ja saamassa ohjeita. Kirjassa eletään alkusyksyä, illat alkavat pimetä, mutta päivisin on vielä lämmintä.
Björk on kihlautunut serkkunsa Lisbetin kanssa ja pitää yhteyttä morsiamensa perheeseen. Onhan hän töissäkin tämän perheen omistamassa firmassa. Mutta eräänlainen perhe Björkille on kehkeytynyt myös hänen tutkimusapulaisistaan Fransista ja Iidasta. Ja keskeinen yhteistyökumppani on tietenkin poliisilaitos. Tosin jos epäillyt ovat parempaa väkeä, poliisi ei oikein tiedä miten toimisi, kun ei ylempien varpaille olisi soveliasta astua. Tässä tarinassa suurin osa salaseuraan kuuluneista pojista on hyvistä perheistä, mutta vanhempien huoli poikien turvallisuudesta ajaa politiikan ohi.
Tämä kirja on Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkin tutkimuksia sarjan 9. osa. Tällä sarjalla Hämeen-Anttila on tehnyt melkoisen palveluksen Helsingin kaupungille kuvaamalla sen historiaa. Kuvattujen rikosten tutkijat kulkevat pitkin Helsingin katuja, käyvät tuon ajan paikoissa, elokuvissa, teatterissa. Helsingin 1920-luku nousee elävänä esille näiden kirjojen sivuilta. Tätä auttaa sekin, että kirjojen sisäkansiin on kuvattu tuon ajan Helsingin keskustan ja Kallion kartta. Myös kirjan henkilöt on lueteltu lopussa, ainakin osalla heistä lienee todellisuusesikuvia.
Ritva Sorvali