. Gummerus 2016.
Sarjamurhaaja väijyy nyt Milanossa
Vera Vaaran aiempienkin Italiaan sijoitettujen dekkareiden päähenkilö Arianna de Bellis on muuttanut perheineen Milanoon. Myös hänen pappisveljensä Ares tulee sinne tutkimaan sarjamurhaa, jonka yhtenä syytettynä on jo neljä vuotta vankimielisairaalassa pidetty katolisen kirkon pappi Matteo.
Vaara kuvaa tällä kertaa melkoisesti miljöötä, Milanoa. Etenkin kaupungin keskustan Duomon ja sen ympärystän ohi mennään tarkasti kuvaillen tämän tästä. Samoin suuret kauppakadut ja muotitavaratalot vilisevät kerronnassa. Ne ovat kuitenkin enemmän ikään kuin matkaoppaan selostusta eivätkä aina suoranaisesti liity tarinaan.
Milanon Nukkemestarissa on melkoisesti henkilöitä. Ensinnäkin Arianna de Bellis entisine ja nykyisine miehineen ja sisaruksineen on taas hyvin esillä. Arianna tutkii sarjamurhaajia, joten hän käy vankimielisairaaloissa ja tutustuu siellä romaanin keskeisiin henkilöihin. Hänen veljensä Ares tutustuu näihin samoihin henkilöihin muun muassa poliisin avulla.
Vähitellen kirjasta hahmottuu Merisin taiteilijasuku, jonka juuret ulottuvat aina 1400-luvulle Leonardo da Vinciin asti. Suvun kaikki kuvatut henkilöt ovat taiteilijoita ja ovat vahvasti mukana murhaepäilyissä. Suvun jäsenet ovat ylpeitä suvustaan ja koko Italian monituhatvuotisesta historiasta ja jumaltarustosta. Jos ketkä niin jumalat ovat murhanneet toisiaan oikein antaumuksella.
Kun aloin päästä kärryille eli tutustua kirjan runsaaseen henkilögalleriaan, tarina alkoi vetää puoleensa. Henkilöillä oli niin hurjat historiat, että kirjassa olisi aineistoa useampaankin romaaniin. Lisäksi Milano vetää ilmeisesti edelleen sekä Etelä-Italian nuorisoa että muunkin Euroopan nuorisoa. Kaupungilla on sellainen imago, että siellä voi pärjätä ja jopa menestyä.
Mielestäni Vera Vaara onnistuu tässä kirjassa aiempia paremmin nostamaan esille italialaisen yhteiskunnan monikerroksisuuden. Toisilla menee hyvin, mutta siinä aivan rinnalla ihmiset elävät kädestä suuhun ilman sen kummempia tulevaisuuden odotuksia. Murhatutkimus kulkee yhteiskunnan kuvauksen rinnalla ja tarjoaa koko ajan yllättäviä käänteitä aivan loppuun asti.
Oletan että Milanon kuvaukset saavat jatkoa. Katolisen kirkon, vankimielisairaalan, vanhojen sukujen ja nyky-Italian keitoksesta riittää vielä ammennettavaa.
Ritva Sorvali