Tyttöjen aiemmin tekemät ratkaisut ajavat heidät kuolemanvaaraan 

Tyttöjen aiemmin tekemät ratkaisut ajavat heidät kuolemanvaaraan 

Nilla Kjellsdotter, Taivaankartano. Gummerus 2023.

Taivaankartano on Nilla Kjellsdotterin toinen kirja Murhia Pohjanmaalla -sarjaan. Edelleen ollaan siis Vaasan poliisin toiminta-alueella. Etsivä Mija Wadö ja hänen poliisikollegansa joutuvat hommiin, sillä Taivaankartanon leiriläisistä yksi tyttö löydetään murhattuna.

Taivaankartanolaiset ovat noin 500 hengen uskonnollinen ryhmä, joka järjestää muun muassa nuorisoleirejä. Nyt on meneillään kymmenen noin 17-vuotiaan tytön leiri. Kaikilla leiriläisillä on ollut jotain ongelmia elämässään, leirin vetäjät tarjoavat keskusteluja ja muuta terapiaa.

Kirjan ensimmäinen uhri, Elin, on seurustellut maahanmuuttajataustaisen Adnanin kanssa. Elin karkaa leiriltä tapaamaan rakastettuaan ja löydetään aamulla murhattuna. Adnan pakoilee syrjäisessä mökissä, sillä paikkakunnalla alkaa levitä huhu, että hän olisi murhannut Elinin. Adnanin tarina on oikeastaan kirjan koskettavin tarina. Se kertoo muun muassa siitä, miten joukkohysteria vaikuttaa yksilön elämään, tekee siitä lähes mahdotonta.

Tyttöjen murhaaminen on kuitenkin kirjan pääaihe. Pohjustaakseen murhien motiivia kirjailija kuljettaa tarinassa mukana osuuksia, jotka ovat tapahtuneet aikaisemmin, silloin. Noissa osuuksissa nuori tyttö antaa kohdella itseään miten tahansa, tyttö ei osaa tai halua puolustautua tai irrottautua häntä törkeästi kohtelevasta miehestä. Niinpä mies myöhemmin pakottaa tytön laittomaan aborttiin, jonka seurauksia tämä tyttö, nyt jo aikuinen nainen, edelleen kantaa elämässään.

Ovelasti Nilla Kjellsdotter kehittelee motiivia samalla kun hän kuvaa sekä poliisintyötä että poliisien keskinäisiä suhteita. Poliisin pitäisi osata suojella ihmisiä, poliisin pitäisi oivaltaa sellaistakin mikä ei välttämättä heti näy, poliisin pitäisi olla askeleen edellä, mutta yleensä se on pari askelta jäljessä. Ihmiset yllättävät, uhka vaaniikin siellä, missä sellaista ei osaisi kuvitella olevankaan.

Kirjailija kuvaa myös nuorten leiriläisten elämää, näiden keskinäisiä välejä, johtajuuden ja seuraajuuden syntymistä. Erityisen kiinnostava on lähistön autoromuparivaljakko, isä ja poika sekä heidän koiransa. Olisin lukenut enemmänkin tästä porukasta. Miehet hitsailevat autonromujaan murhapaikkojen lähellä ja ovat siis epäilyksenalaisia.

Nilla Kjellsdotter luo tarinaan jännitystä jättämällä jonkun henkilön tiukkaan paikkaan ja rupeamalla kuvaamaan jotain muuta. Lukijana en jaksaisi tuolloin lukea tuota muuta vaan haluaisin heti tietää, mitä tiukkaan paikkaan jätetylle tapahtuu. Tässä kirjailija joutunee kulkemaan veitsenterällä sen suhteen, miten paljon lukija kestää näitä tarinan katkaisuja.

Taivaankartano on naisten kirja. Tytöt ja naiset ovat uhreja, mutta olisiko tälle asialle jotain tehtävissä? Pitäisikö ruveta kuntoilemaan, pitäisikö arvostaa itseään enemmän, pitäisikö antaa itselleen anteeksi? Monet kuvatut tilanteet etenkin Silloin-jaksoissa saivat ajattelemaan, että noinko vietäviä me naiset olemme, noinko avuttomia, tahdottomia?

Murhia Pohjanmaalla -sarja tarjoaa hyvän lisän suomalaiseen dekkarikirjallisuuteen.

Ritva Sorvali

Ritva Sorvali

Vastaa