. Gummerus 2006.
Murhia raamatunlauseiden säestyksellä
Veriura on Tuuli Rannikon kymmenes dekkari. Vakuutusetsivä Jenni Talvi osoittautuu tässä kirjassa niin ylivoimaiseksi sankariksi, että hän antautuu monta kertaa jopa kuolemanvaaraan selvitellessään asiakkaidensa ongelmia. Ihmeellisellä tavalla ja jopa sattuman oikusta hän yleensä pelastuu tilanteista kuin tilanteista. Hänen osaltaan kyseessä on aikuisten satu.
Ongelmia ilmaantuukin monelle. Yhä useampi Jennin asiakas alkaa saada uhkauskirjeitä, joita on ryyditetty raamatunlauseilla. Joku haluaa kostaa jotain. Jenni ryhtyy selvittämään vyyhteä, mutta vaikka kaksi henkilöä on jo murhattu, ei yhteistä selittäjää näytä näille viesteille löytyvän.
Aivan kuten esikoisdekkarissa, tässäkin kirjassa kuljetaan pääasiassa yläluokan kutsuilla, juhlitaan suuria kauppoja, neuvotellaan arabiemiirien kanssa. Mutta onpa joukossa myös yksi Kallion kundi, joka elättää itseään työttömyyskorvauksella ja asuu pienessä luukussa linjoilla. Ja on joukossa myös kaltoin kohdeltu lakimies, joka joutuu vankilatuomion jälkeen aloittamaan kaiken alusta.
Kaikilla ei mene niin hyvin kuin toisilla, ja tästä sukeutuukin kirjan murhien motiivi. Menneisyys nousee pinnalle; minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Kun Jenni löytää uhkauskirjeiden saajien yhteisen nimittäjän, vyyhti alkaa purkautua. Kaiken takaa löytyy katkera, pettynyt ja kostoa jo vuosikaudet suunnitellut onneton ihminen.
Veriuran kieli on huomattavasti sujuvampaa kuin esikoisdekkarissa, kaikkea ei enää sivulauseissa selitetä. Olisin kuitenkin toivonut, että murhien tekijä olisi ollut vielä keskeisemmin mukana tarinassa alusta alkaen. Olisin halunnut tutustua juuri häneen paremmin. Nyt hän jää tavallaan sivuhenkilöksi. Tosin loppu oli yllättävä.
Ritva Sorvali